Joulukalenteri - 6. luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuudennessa luukussa on joulukuun kuudennen kunniaksi luvassa kalakukko ja Ehnrooth -anekdootti.

Aluksi anekdootti.

Olimme 1990-luvun alkupuolella sotilasmusiikkikoulun soittokunnalla konsertoimassa jossakin maanpuolustustilaisuudessa Tampere-talossa. (Olisikohan ollut Tammisunnuntai?)

Konserttia ennen kenraali Adolf Ehnrooth köpötteli soittokunnan luo ja kertoi seuraavan jutun:

"Kun minä olin Äyrräpäässä jatkosodan aikaan komentajana, joukkoihini kuului soittokunta. Kun ensimmäiset krranaatit rräjähtelivät kirrkonmäellä, niin soittokunta kapellimestarreineen juoksi pakoon!"

Ja päälle kenraalin ilkikurinen nauru. 

Suomen lippu taiteilijatalon salossa.

Seuraavaksi varoitus:

Luvassa on kuvakimara kalakukon leipomisesta ja loput teksteistä ovatkin sitten savon murteella. Savohan ei ole oikeastaan kieli tai murre, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu...

Taekina.

Vuoronperrään ahventa ja siankylykee ( läskiä pittää olla)

Yllätykset tällätään kuoren sissään vähä niinku Kinter-munassa.

Kukkoo riäkätään aluks emätulisessa pätsissä.

Sitte uunin hanat viännetään poes kuakosta ja annetaan kukon muhia kuuven tunnin aejan uunissa. Niin, että jos kalakukon tilloot ravintolassa, niin hätänen ee sua olla.
Sekkään ee lie yllätys, että välillä kukkoo voejellaan tolokusti.

Kalakukon naatintaohje

Avvoo paketti.

Poesta kiäreet.

Ota asseeks iso veihti ja kohtalaene huarukka.

Pane eväs ettees toloku pöyvälle (ei sua vapista).

Hätistä toeset loetommalle.

Pistä iso veihti kärki eellä kuko selekää ja leikkoo eestaas nykyttämällä kämmene kokkoene aukko kuko selekää.

Ota lämpäre kättees, paa voeta piälle ja hujjaata iäntä kohti. Se olj kuorta särpimeks.

Huokase ja raahotu, ota sitte huarukka kättees, kato kuko sissää ja tonkase.

Näläkäs lienöö jo iha tolokuto etkä sisällöstä sua vielä selevee - niikö.

Usko poes, eessäs on herkkuva. Se on aetoo Partas-Hanna -vaenaan reseptillä tehtyä savolaesta perinneruokoo. Oekeeta ahvenkalloo kylykikylessä toesta killoo ja välissä sitä ihteesä eli ison punasilimäse possun kylykee (helekuti hyvvee läskiä, tolokuttoma nuukasti lihhoo).

Lyöhä huarukkas syvemmälle hyvvään, ja mittee saet se kaekki on syötävvöö.

Avvoo tuas suus ja laeta lasti mänemää.

Ota huarukka poes suustas.

Elä aattele ennee enempöö vua naati ja tietennii maeskuttele.

Ossootko piättee, kummasta tykkeet enemmä... nimittäe sisuksesta vae kuoresta...

Elähä hättäele! Anna vua huaruka heilua iha reippaasti, ruotoloita ei tarvihe pelätä.

Rööhtäse välillä ja oijo ihtees. Se parantaa ruokahaluva.

Isolla veihtellä suurenna reikee ja vuole kuorta lissee kitusiis.

Syö nii paljo että napa ruskaa.

Aperitiiviks soppii eriommaesesti kokkeljpiimä.

Jäläkiruovaks soppii huiluuruppeema alakovi puolella hööstettynä tönkkösuolatuilla muikuilla, iha vua huikopalaks ikkäeku varalta ettei näläkä pääse yllättämmää.

Ou varovaene, joskus suattaa kalakukko kovaiänisesti huutoo ja potkia vielä poestuessaannii...

(Lähde: http://users.jyu.fi/~kirkopo/savo/)