Perjantain jämävitsikimara

Hyvä lukijani,

Meissä kaikissa on pimeä puolemme. Eräs minun lukuisista pimeyksistä on piinata ystäviäni perjantaisin Facebookissa äärimmäisen huonoilla puujalkavitseillä.

Perinne sai alkunsa 4. joulukuuta 2009, jolloin revin kasvoiltani asiallisuuden valheellisen naamion ja päivitin Facebookiin ensimmäisen perjantain jämävitsin. Se meni näin:

Pasi kertoo pöljän kotikutoisen vitsin perjantai-illan ratoksi: Säveltäjää epäillään kannibalismista. Hänet nähtiin syömässä muusia.

Vuosien mittaan vitsien taso on vaihdellut, mutta pääsääntöisesti laskenut. Olen kerännyt oheen otoksen Kaikkein Huonoimmista Jämävitseistä. Erityisen ontuvan vaikutuksen ne tekevät tällaisena kimarana.

Jos siis haluat, että elämäsi jatkuu ehyeänä, älä jatka lukemista. Jos taas millään ei ole enää mitään väliä, niin ole hyvä:

PERJANTAIN JÄMÄVITSIT

Sirkuksen rumpali hankki halvalla soitinhuutokaupasta surkeat lautaset ja yleisö nauroi kerrankin huonoille pelleille.

Savolaispojan äiti soitti Pariisiin:

— No minkälaesta siellä on?

— Seinee päen männöö kaekki.

Minkä vuoksi luterilaisuus otettiin aikoinaan vastaan Savossa erityisellä riemulla? Siksi, koska kirkkovuoden tapahtumia ei tarvinnut merkitä enää annaaliin.

perisavolainen jämävitsi:

— Ounko minä in?

— Out.

Raumalle tuli viskibaari. Ensimmäinen asiakas arpoi tiskillä aikansa. Kyyppi päätti auttaa:

— Käykö, hyvä herra, Chivas Regal?

— Ei gon mnää käyn Sales pakul.

Palaveri Talvivaaran kaivoksella:

– Keksikääpäs yhtiöllemme vetävä ja napakka työpaikkailmoitus. Käyttäkää kevennyksenä savon murretta ja painottakaa vaikkapa lähialueen hienoja metsästysmahdollisuuksia.

Valmis mainos: Tule töehin Talavivuaralle. Valtavasti luonnon riistoo lähialuveilla.

Makkaratehtaassa:

Toimitusjohtaja: Ihraiset äijät pötköttelevät liikkumatta. Mitä tämä on!?!

Työnjohtaja: En tajua. Käskin heidän tehdä töitä rasvattujen salamien lailla.

— Hei, olen Aro. Kaverit sanovat Arskaksi.

— Hei, olen Tero. En haluu kavereita.

Rauman kirkon sakastissa:

— Onk jollaki tietoo, mikä perhone o' ranskaks?

— Papill on.

Taidekeskustelua Turussa:

— Siellon Matisse taidemuseolla ny.

— Jaa yksin vai? Onks Teposse kipee?

— Mikä on savolaisten pahin kosto muille suomalaisille?

— Verkosto

Merimieselämää:

— Minulla on kaljaasi.

— Vau! Missä?

— Tuopissa.

Kirjailijan lemmenhuolia:

— Hanuristinaiseni jätti, kun tarinakokoelmani julkaistiin.

— Mikä kokoelmasi nimi on?

— Haitarinoita.

Uskonnontunnilla:

– Mitä tapahtuu Vatikaanissa, kun piipusta tulee valkoista savua?

— En tiedä, mutta eno sai Turussa siitä sakot ja menetti piiput valtiolle.

Lintubongarit Savossa:

— Löytyyköhän näiltä seuduilta kolopesijöitä?

— Eehän meeltä nyt semmosia. Pari selänpesijätä vuan.

Poliisi: Oletteko juovuksissa siellä veneen keulassa?

Veneilijä: Hah! Etkö näe, että olemme kokassa!

— Mitä Cicero sanoi, kun sai puukosta Hämeenpuistossa?

— ???

— O Tampere, o Mora.

Tilanne puoliajalla 0–6:

— Tuo meidän uusi mokke on ihan täysi katastrofi.

— Se kyllä vakuutti olevansa ammattimainen maalivahti.

— Missä?

— Tikkurilan tehtailla.

— Pelkään, että tyttäreni on saanut jonkin tartunnan punkista.

— Onko oireita?

— Hakaneula poskessa ja räikeä irokeesi.

Muotitietoinen Karibian risteilyllä:

— Noloa! Miksi tulit pelkissä kalsareissa alukselle?

— Ite käskit pukeutua teemaan sopivasti. Näähän on alushousut.

Musiikin historiaa:

Sus siunakkoon, sanoi Bach, kun pidätyksiä koraaliin kirjoitti.

Kesoil myy bensaa, Kesport myy urheiluvälineitä. Mitä myy Keskusta?

Iisalmen torilla:

— Turisti, osta aeto savikukko!

— Sepä soi kauniisti. Ja savikin on hienoa. Missäs tällaisia osataan vielä tehdä?

— Se on liikesalaesuus. Vuan sen verran voen salaesuuten verhoa raottoo, että ku kalakukon kun syöp, niin tämmönen savikukko syntyy vähä ku itestään.

Kuopion kirjastossa:

— Mitteepä luet?

— Vergiliuksen Aeneista.

— Käyttikö se paljonnii aeneita?

Maantietoa:

— Katsokaas lapset, Suomi on kuin ihminen. Täällä on käsivarsi ja tässä pää...

— Opettaja, selittääks tää sen miks Kuusankoskella haisee?

Rauman käräjäoikeudessa:

— Teitä syytetään ahdistelusta. Miten asia on?

— Däs on ny jokki gummalline vääringäsidys. Mnää vaan vähä bitchiä nybläsin.

Murre-eroja:

— Mut tuomittiin Kuopiossa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mut Tampereen hovi-oikeudessa tuomio muuttui.

— No?

— No tota joo, nyt lukee rikosrekisterissä, että 'tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vihtaan.'

Sumerilaisessa käymälässä 3087 eaa:

— Voi, kun paperi keksittäisiin pian.

— Sanos muuta, tää savitauluilla pyyhkiminen on syvältä.

— Äiti sanoi, että jos en pese hampaita, niin saan isona karseet teekkarit.

— Äitisi tarkoitti varmaan että 'tekarit'.

— Ei tarkoittanut.

Sarvikuono ja norsu matkustivat luennoimaan Nairobiin salametsästyksen epäeettisyydestä: "Ajateltiin tulla puhumaan aiheesta ihan ilman sarvia ja hampaita."

Hiekkalaatikolla:

— Mun faija on vuoden isä.

— Mun mutsipa on vuodenisä.

— Osaatko tankata autoa?

— Joo, osaan: Auto, auto, au-to, auto, au-to, auto.

Korvatunturilla:

Pukki: Mitä ihmettä tää kahvi on? Maistuu oudolle.

Muori: Keitin vanhoista poroista.

Taparikollinen pääsee ehdonalaiseen:

— Millä meinaat tienata leipäsi?

— No, tuota... ajattelin kääntää raamatun ja puhaltaa lasia.

Pyromaanien kirjallisuuspiirissä luettiin Valittuja paloja.

— Toveri, kuinka vallankumous etenee Lapissa?

— Oli meillä viime kesänä paljon lakkoja.

Maantietoa:

— Äet, missä on Vantaa?

— Jiäkuapissa, siinä Koka-Kolan vieressä.

Dopingtesti Savossa:

— Toitteko virtsanäytteen?

— Joo oota. Otan tiältä salakusta.

— Suomi on tasavalta.

— Ai, mun kaveri on Keravalta.

– Mitä teitte illalla? Tuikkasitteko puukon matkailijaan rannalla?

– Ei vaan turistiin nuotiolla.

– Alkoholisoituneet parturi-kampaajat saivat oman laulukilpailun.

– Minkä nimisen?

– Pulisong.

– Olemme löytäneet Titanicin meren pohjasta.

– Voi ei! Minä kun luulin heittäneeni sen Frederikin levyn tarpeeksi pitkälle.

— Aidan yli ei saa hyppiä!

— Miksi ei?

— Koska Verdi kääntyisi haudassaan nähdessään näin älyvapaan ohjauksen.

— Minut tunnettiin jo A-junnuissa lisänimellä "Liimanäppi".

— Hah! Minut tunnettiin tuolla nimellä jo päiväkodin askarteluhetkissä.

Kielitoimistossa:

— Päivää, olisikohan johtaja tavattavissa?

— Kokeillaan. Joh-ta-ja. Joo, on se.

— Mikä on savolaisen byrokraatin lempilaulu?

— ???

— Kulukurin valssi.

Ilmavoimien sotaharjoitukset Raumalla:

— Oletteko nähnyt Hornetteja?

— En gon mnää kattelin Migei.

— No montas niitä oli?

— Kaks hauskaa bätkää videol.

Äidinkieltä aikuislukiossa:

— Tavuttakaa lause: "Vaimoni on tyytymätön palkkaansa."

— Opettaja, tuleeko tuohon viimeiseen yhdyssanaan väliviiva?

Opettajanhuoneessa:

— Olen ajatellut luopua karttakepin käytöstä.

— Minkä vuoksi?

— Maa on ehkä sittenkin pallon muotoinen.

Jääkiekko-ottelussa:

— Jätkät, valmentajamme on menettänyt näkönsä!

— Voi ei, oletko varma?

— Joo. Se kysyi minulta kaukalon reunalla, että onko tässä laitaa?

— Vaimo käski ruveta käyttämään vessaharjaa.

— No, tottelitko?

— Joo, pakko. Sen kyllä sanon, että vessapaperin käyttö oli huomattavasti miellyttävämpää.

Facebookissa:

– Ethän painanut sharea?

– En, mutta sormi osui likelle.

THL:n tutkimuksia:

Hyvä uutinen on, että vaikeista ilmavaivoista kärsii vain 2 % suomalaismiehistä. Huono uutinen on, että 98 % nauttii niistä.

Vaalikeskustelu oboistin kanssa:

— Kenelle ajattelit antaa äänen?

— Konserttimestarille.

— Tarkoitin, että annatko äänen vaaleissa?

— En voi.

— Miksi et?

— Meidän frakit ovat tummia.

— Oletteko ääntenlaskija?

— Kyllä.

— Tehkää minusta basso.

Poliisikoulussa:

— Mitä täytyy muistaa, kun kirjoittaa sakkoa?

— Että se kirjoitetaan kahdella koolla?

— Teillä oli kuulemma tulipalo. Harmittiko kovasti?

— Ei oikeastaan. Pinnat vaan paloivat.

Aunuksen radiossa jatkosodan aikoihin:

— Mitä tämä on?!? Joka kanavalta tulee ihan hillittömän rasvaisia ehdotuksia.

— Aa, se on vaan radiohäirintää.

Verhoilijalla:

— Päivää! Uusitteko myös jousituksia?

— Kyllä.

— Hyvä! Mulla olisi tässä pari alttostemmaa...

Juhannustaikoja:

— Tuleva puolisoni ilmestyi minulle kun kierin alasti juhannusyönä viljapellossa.

— Älä! Millainen hän oli?

— Se osoitteli minua haulikolla ja huusi: 'Anna hippi perkele olla viimeinen kerta kun tuut munasillas tallomaan meidän kaurat!'

Piispan juttusilla:

— Mitäpä pastori tahtoo?

— Katua.

— Voi voi, minkähän vuoksi?

— Oon tympääntynyt tarpomaan sitä mutkaista ja savista kirkkotietä.

Haastattelupyyntö F.E.Sillanpäälle:

— Voitteko luvata, ettei kukaan sitten nimittele minua haastattelussa?

— Voin taata.

Asiakaspalvelua:

— Teen illalliseksi Pastissada de Cavalia. Olisiko teillä suositella jotain hyvää veronalaista viiniä sen kanssa?

— Teillä kävi tuuri! Meillä täällä Alkossa kaikki viinit ovat veronalaisia.

Konditoriassa:

— Koristelitko kakun karkeilla?

— Oli loppuneet, käytin puolikarkeita.

— Oletko ollut ennen töissä kukkakaupassa?

— En, mutta kyllä mä nää jutut osaan.

— No hyvä, kastele ensiksi tulppaani.

— Jaa sun moposta, vai?

Matkatoimistossa:

— Mitäs teidän asia koskee?

— Perun matkaa.

— Kuule. Ihan vaan vinkkinä. Et voi perua ennen kuin olet varannut jonkin matkan.

— Minkä kunnan johtaja olet?

— Kaavin.

— Huomaan. Laita se taikinakulho pois.

Kaupunginjohtaja:

— Päätimme pienentää luokkakokoja.

— Eläköön!

— Luokat ovat tästä lähtien maksimissaan 15 m2.

— Missäs se Kaaleppi teki elämäntyönsä?

— Jarrumiehenä.

— Rautateilläkö?

— Ei, kun mie tein jälkiruokia varusmiehille.

— Tein linnunpöntön. Oli aika turhaa puuhaa.

— No?

— Ei se mun undulaatti oppinut ees vetämään sitä käytön jälkeen.

Kaunosielu:

— Oi, syksy on taas kellastanut niin kauniisti paikkoja.

— Ei mene läpi. Nyt laitat ne kalsarit pyykkiin!

Nuijasodan aattona 1596:

— Ovatkohan nämä veronkiristykset liikaa? Entä jos talonpojat kapinoivat?

— Pyh! Kuulin, että meitä on vastassa kansan karttuisa käsi.

— Mä kävin selvännäkijällä.

— Oliko hyvä?

— Joo, se näki heti etten oo selvä.

— Hui kamala miltä sä näytät! Mitä on tapahtunut?

— Löin vasaralla peukaloon.

— Minkä takia sulla on sitten musta silmä?

— Se ei ollut mun peukalo.

Sotilaskodissa: Myyjä: Se tekee 5,30 euroa. Alokas: Tässä pitäisi olla tasaraha, saisinko kuitin? Myyjä: Okei. HAJOO MOPO AAMUIHISI!

Häät Savossa:

— Meellä olj tyttöystävän kanssa hirveet häät.

— Sepä on ikävä kuulla... Hetkinen, mitkä ihmeen häät?!?

— Vessahäät.

Koulunpenkillä:

— Kuka muistaa miten jatkuu seuraava sananlasku: Ei se ole hullu, joka pyytää vaan...

— ...pylly, joka huutaa?

Alttoviulisti ovella:

– Hyvänen aika! Kuinka kauan sinä olet värjötellyt täällä pakkasessa?

– Ku-ku-kuusi tu-tu-tuntia...

– Olisit soittanut ovikelloa.

– En pystynyt. Nuotit jäi himaan.

Hämminkiä Ankkalinnan yleisradiossa:

— Hessu, milloin huomasit, että lähetysautossa on vikaa?

— Akun simahtaessa. Mikki alkoi nimittäin sekoilla saman tien.

— Missäs se nyt on?

— Hupun alla.

Tuuraaja keikalla:

— Pianisti saapui, mutta se vetää jotakin mömmöjä ja sanoo, ettei ole koskaan soittanut pianoa. Selitys ja vähän äkkiä. Kuka tää hommaamasi tyyppi on?!?

— Pia.

— Ootko kuullut, että Suomen Punainen Risti ja Uusi Iloinen Teatteri fuusioituvat?

— Hä? En. Mikäs sen lafkan nimeksi tuli?

— Spruit.

Tutkimusryhmä Torinossa: — Olittehan varovaisia? Selvisikö käärinliinan arvoitus? — Joo, tuota, se ratkesi itsekseen.

Kaksi neuvostotiedustelijaa rintamalla:

— Varo! Tsuhna, ja toinen. Kolmaskin... Nyt niitä tulee koko ajan lisää!

— Huomasin. Voisitko lopettaa.

— Kuka keksi matkapuhelimen akun?

— Paristoteles?

— Tapio Rautavaara narautti meidät kytille.

— Miksi sä vasikoit, Tapsa?

— Isoisän olkihattu sai mut laulamaan.

Työhaastattelu tilitoimistossa:

— Oletteko tilittäneet aiemmin palkkaa?

— Joo olen. Erityisesti sen pienuutta.

— Oliko pizzeria tällä kertaa siisti?

— Karvan verran parempi kuin viimeksi.

— Olitko hipsteri aiemmin?

— Joo, elin kuplassa.

— No sattuuhan sitä. Enoni oli täysi elin bemarissa.

— Teillä on likainen mielikuvitus Immanuel Kant!

— Muotoilisin asian niin, että kysymyksessä on ns. puhtaan järjen kritiikki.

— Miten sinusta tuli kapellimestari?

— No, kaikki alkoi siitä kun mä kadotin toisen rumpukapulani...

Myymälässä:

— Kukas sinä olet?

— Shhh, olen myymäläetsivä.

— Onnea! Olet löytänyt etsimäsi. Tämä on myymälä.

Savolaiset ratsastusretkellä tulivuoren rinteellä:

– Voe täöteinen! Nyt se juuttaan tuljvuorj purkaotuu. Mitenkä myö nämä kopukat suahaan tiältä poes?

– Heetetään kolikkoa. Ruuna vae laava?

Puhelimessa:

— Moi, mitä kuuluu?

— Just oon juomassa votkan raitilla.

— Se on Sprite, juntti! Missäs sä olet?

— No tässä kylän Spritellä juomassa sitä votkaa.

Lääkärissä Savossa:

— Nimi ja vaeva?

— Jorma Ollila.

— Kuulostaapi vakavalta. Olko se kaovannii lila?

Alttoviulisti ravintolassa:

— Saisinko sitä samaa hartsilla maustettua jälkiruokaviiniä kuin viimeksi?

— Hä, tuota, sattuisittekohan muistamaan viinin nimen?

— Joo, odotas... Hartsport!

Ilmoituksia:

Uskottava vahtikoira saa paikan. Vaatimukset: Haussa mauton sointi.

Kaksinnaiminen kuulostaa pahalta, mutta totta puhuen yksinnaiminen ei kuulosta yhtään sen paremmalta.

Miksi kutsutaan huonoa basistia?

Siksi koska on aika lähteä keikalle.

On kolmenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita ja niitä jotka eivät ole.