Kuvittelua

Tänään olen kuvitellut silmieni eteen muusikoita.

Älkää säikähtäkö. En ole tulossa hulluksi – tai ainakaan tämän hullummaksi.

Ajattelen nykyään säveltäessä yhä enemmän esitystilannetta. Kuvittelen esiintyjät lavalle ja mietin millaista tekeillä olevaa kappaletta on esittää; millaiselta musiikki kuulostaa tilassa, miltä esiintyjät konkreettisesti tekevät eri tilanteissa.

Ensimmäisen kerran ajattelin musiikkia tällä tavoin tammikuussa 1999 säveltäessäni Paletti -nimistä tanssiteosta orkesterille ja kahdeksalle tanssijalle. Se oli minulle tärkeä loikka pelkkien nuotinmollukoiden ajattelemisesta kohti elävää musiikkia.

Äh, tämä on hankala asia selittää.

Totta kai partituurin kautta musiikkia tekevän säveltäjän täytyy ajatella tiukasti nuottikuvaa ja nuotinnuksen johdonmukaisuutta. Mutta säveltäjän maali ei ole valmis partituuri, vaan esitys.

Edellistä voi verrata vaikkapa arkkitehdin työhön. Arkkitehti suunnittelee rakennuksen paperille, mutta hänellä täytyy olla selkeä näkemys siitä, miten rakennus istuu ympäristöön. Kyky kuvitella rakennus valmiina.

Ja samalla tavoin suunnitelmaa pitää yleensä hioa vielä rakennusvaiheessa (vrt. muutokset partituuriin harjoitusten aikana), sillä kaikkea ei pysty työpöydän ääressä ottamaan aina huomioon. Varsinkin jos käytetyt tekniikat ovat uusia ja niille ei löydy vertailukohtaa käytännöstä.

***

Paletti oli minulle monella tapaa tärkeä teos opiskeluaikojen alkuvaiheessa. Sen sävellys- harjoitus- ja esitysprosessi opettivat minulle paljon asioita. Teoksen musiikki on Bartók- ja Stravinski -henkistä.

He olivat selvästi silloisia kotijumaliani.

Tässä pieni soiva näyte Paletin alusta