Suomi – äimistelijöiden maa

Hyvä lukijani,

olet ehkä ihmetellyt miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut blogia. Eipä mitään, olen sitä ihmetellyt itsekin. Monta kertaa mieleni on tehnyt kirjoittaa työstäni tai jostakin ajankohtaisesta kulttuuriaiheesta.

Mutta ei enää oikein huvita.

Pitkään olen miettinyt, että mikä bloggaamisessa tökkii. Vastaus valkeni äskettäin: 

Kaikkeen viestintään on pesiytynyt viime vuosina äimistelyn kulttuuri, joka tekee bloggaamisesta vastenmielistä.

Mitä äimistelyn kulttuuri on? Se on sitä, että median sisällöllä ei juurikaan ole enää meille merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että saamme äimistellä, tuohtua ja tuntea paremmuutta suhteessa äimisteltäviin asioihin. Sillä ei ole niinkään väliä mitä äimistellään. Tärkeintä on äimistely.

***

Muistatteko? Takavuosien piina lukijoille oli niin sanotut klikkiotsikot, jotka olivat viritetty sellaisiksi, että saataisiin jutuille mahdollisimman paljon klikkauksia. Usein klikkiotsikossa on joko kysymys, tai keskeneräinen ajatus vaikkapa seuraavaan kuvitteelliseen tapaan: 

Säveltäjä ei saapunut koskaan harjoituksiin – mitä tapahtui?

Kuvan säveltäjä saattaa liittyä tapaukseen, tai sitten ei
Otsikko innostaa dramaattisuudessaan klikkaamaan. Jutusta sitten käy ilmi, että hän vain unohti mennä treeneihin. Varsinaista sisältöä uutisella ei ole.

Klikkiotsikot eivät nykyään enää vedä samanlaisia lukijamääriä kuin aikaisempina vuosina. Siksi on pitänyt kehittää medioille uusi sisäänheittotuote – ja se on juuri äimistelyjutut. Ne ovat sukua klikkiotsikoille.

***

Äimistelyjuttujen ytimessä olemme juuri me bloggaajat. Maine ja kaupallinen yhteistyö saa bloggaajan innostumaan ja kirjoittamaan yhä äimistelevämpiä ja hyökkäävämpiä kirjoituksia. Sillä niillä saa helposti huomiota ja huomio tuo klikkauksia ja klikkaukset tuovat kirjoittajalleen rahaa. Huolestuttavinta on, että myös ns. perinteinen laatumedia on lähtenyt äimistelyjournalismiin mukaan. 

***

Päätin jo tätä blogia perustaessani, etten tee tällä kaupallista yhteistyötä. Välillä on tullut tarjouksia, mutta toistaiseksi olen kieltäytynyt. Yksi syy sille on, että haluan kirjoittaa myös itselleni tärkeistä, mutta ei ehkä niin äimistelemisen arvoisista aiheista. 

Yhteistyöpyynnöt tulivat sen jälkeen, kun eräät yksittäiset, ärhäkät kulttuuripoliittiset postaukseni saivat useita kymmeniä tuhansia katsomiskertoja. Ongelma on juuri tässä. Itselle tärkeimmät postaukseni saavuttavat vain muutamia satoja lukijoita. Mutta juuri nuo pienen säveltäjän pienestä elämästä kertovat juttuni ovat niitä, jonka takia blogia kirjoitan. Jos aloittaisin kaupallisen yhteistyön, minulta odotettaisiin äimistelyjuttuja, ei niinkään kiinnostavaa sisältöä.

Äimistelyn jahtaaminen on pilannut blogit ja blogikulttuurin ja sama näyttää uhkaavasti käyvän laatujournalismille.

Äimistely on nyt hyvä bisnes, sillä Suomesta on tullut äimistelijöiden maa. Silti sanon ei kiitos, sillä äimistelyn kalastelu tuottaa huonoa sisältöä.

Lopeta siis sinäkin äimistely ja etsiydy täältä kunnollisten sisältöjen pariin.


Pasi Lyytikäinen

kirjoittaja on säveltäjä ja bloggaaja vuodesta 2011




Kommentit

Suositut tekstit