Tekstin rytmistä

Hyvä lukijani,

olet varmaan joskus lauluja kuunnellessasi huomannut tajunneesi jonkin sanan toistuvasti väärin.

Tällöin todennäköisesti tekstin ja musiikin rytmi ei ole kohdannut.

Mietin aina pienenä, että millainenhan se Väinämöisen vaaka mahtaa olla. Joka paikassa kun hoilattiin hartaasti, että "vaakaa vanha Väinämöinen".

***

Ajatellaan lausetta "Nään sut unissain." Jos kolmannen sanan alussa olisi pitkä sävel, laulettaessa lause kuuluisi: "Nään sut uunissain."

Rakastettu kärventyi tahattomasti säveltäjän käsittelyssä.

***

Opetan parhaillaan Sibelius-Akatemiassa laulusäveltämisen erityiskysymyksiä Sävelpaja -nimisessä opintojaksossa. Eilen puhuin tekstin rytmistä. Olen tehnyt paljon viime vuosina vokaalimusiikkia ja pohtinut paljon musiikin ja tekstin välistä suhdetta.

Tekstirytmiin liittyviä luentomerkintöjä Wegelius-salin fläppitauluilla

Sävellystyötä varten olen kehittänyt antiikin runomittaoppiin pohjaavan kotikutoisen luonnostelutekniikan, jolla yritän ottaa runon haltuuni. Seuraavassa huomioita hieman siitä.

Kreikkalaisen runomitan pienin yksikkö oli kahden (kaksijalkainen) tai kolmen tavun (kolmijalkainen) kokonaisuus. Tämä ajatus rytmistä siirtyi muuntuneena eurooppalaiseen runouteen.

Mittaoppiin kuuluivat myös tavujen painotukset. Ensimmäistä pitkää runojalassa olevaa tavua ajateltiin painokkaana.

Olen adaptoinut tämän ajatuksen omaan käyttööni sävellystyössä siten, että jaan sävellettävät runot kaksi- ja kolmijalkaisiin yksiköhin. Runomittaopista poiketen en ota kantaa runojalan painotuksiin (koska puhekielessä painotusta ei ole kuultavissa). Sen olen korvannut intonaatioajattelulla, josta lisää tuonnempana.

Oheisessa taulukossa .  tarkoittaa lyhyttä (tai nopeaa) ja __ pitkää (tai hidasta) tavua. 

Muusikoiden on huomioitava, että merkinnät ottavat ainoastaan kantaa siihen käsitetäänkö tavu lyhyenä vai hitaana, ei reaalikestoihin.

Runoilijoiden ja kirjallisuustieteilijöiden on huomioitava, että ajattelen tavujen kestoja eri tavoin kuin perinteisessä mittaopissa. Esimerkiksi sana ‘uidaan’ voidaan lausua kahdella tavalla. Joko niin, että lausutaan tavu ‘ui-‘ hitaana, jolloin sana voidaan tulkita antiikin tapaan spondeeksi. Puhekiessä tavu ‘ui-‘ kuitenkin lausutaan usein nopeana – huomattavasti lyhyempänä kuin ‘-daan’ , jolloin sanan voi käsitellä halutessaan sävellystyössä rytmisesti jambina.

Runomittaopin painotukset olen korvannut seuraavalla kotikutoisella intonaatiomerkistöllä:

Intonaatioihin voisi vielä lisätä esimerkiksi nopeutuvan ja hidastuvan elementin, sekä voimistuvan ja hiljenevän elementin.

Kielikuvista

Intonaatioiden valinta liittyy itselläni usein runon kielikuviin. Kielikuvat ovat minulle tärkeitä, kun ajattelen laulun yleisilmettä ja intonointia. Kerään yhteen yleensä runosta kaikki liikkeeseen, ääneen ja sävyihin liittyvät sanat ja mietin mitä ne voisivat olla musiikkina. Tai paremminkin: mitä lisäarvoa musiikki voisi noihin kielikuviin tuoda.

Tämä luonnostelutapa mahdollistaa erilaisten tulkintavariaatioiden tekemistä teksteistä. Se osoittaa nopeasti tekstin rytmisen luonteen. Tekniikan avulla löytää esimerkiksi nopeasti ne kohdat tekstistä, jossa on luontevaa käyttää melismaa (monta säveltä yhdellä tavulla) tai paikat, jossa syllabinen (yksi sävel yhdellä tavulla) kirjoitustapa on luontevin.

Ja tekniikasta on erityisesti hyötyä silloin, jos jostakin syystä hakee tekstirytmistä poikkeavaa musiikillista ilmaisua, eli haluaa säveltää tekstin rytmiä vastaan.

***

Haluan korostaa, etten ajattele runoja tai niiden säveltämistä tälläisten taulukoiden läpi. En yhtään. Ajatus ja sävellystyöhön uinut intuitiivinen tekniikka oli ensin, sitten vasta himmelit. 

Olen kuitenkin halunnut jäsentää ja käsitteellistää tämän ajattelun johonkin muotoon. Toivon että tästä voisi olla iloa muillekin, jotka painivat samojen kysymysten äärellä.