Kevättä rinnassa - Tampere Biennale

Hyvä lukijani,

bloginpidossani on ollut pitkä tauko. Pahoittelut siitä. 

Lopputalvi ja alkukevät ja takatalvi on mennyt muun muassa säveltäessä oopperaa arjessa II -teosta, tohtoriohjelman kiireissä ja kaikenlaisissa paperitöissä, joista suurin osa on liittynyt tuohon oopperaa arjessa -projektiin. 

Sävellyshulinaa katkaisi hieman Johannan kanssa tehty Pariisin matka ja työhuonearjesta poikkesi myös viime viikonvaihde, jolloin olin seuraamassa Tampere Biennalea.

Suomalainen barytontrio esitti Pariton -nimisen teokseni biennalessa perjantaina. Konsertti järjestettiin Finlaysonin kirkossa, jossa on muuten todella hyvä akustiikka kamarikonsertteja ajatellen. Esitys oli hieno. Kiitokset siitä loistaville muusikoille.

Säveltäjä Olli Virtaperko sai tulikasteensa Biennalen uutena taiteellisena johtajana. Festivaalikokonaisuuden ja konserttiohjelmien suunnittelijana hän todella onnistui näyttämään kyntensä. Festivaali oli moni-ilmeinen, mutta ei silti päämäärätön jokaiselle-jotakin sillisalaatti. 

Koko festivaalia en ehtinyt seurata, mutta niistä konserteista jotka kuulin, erityisinä helminä minulle jäi mieleen Lotta Wennäkosken herkkä ja kaunis huilukonsertto, Sebastian Fagerlundin voimaa uhkuva Ignite, Usko Meriläisen ehdottomuudessaan puhutteleva Aikaviiva, Myös Veli Kujalan ja Ere Lievosen resitaalit olivat loistavat. Viimeksimainitussa konsertissa kuulin livenä ensimmäisen kerran Lauri Kilpiön hälysoinneista rakennetun Poème de jeux acoustiques, joka teki ison vaikutuksen.

Klubiohjelmasta jäi parhaiten mieleen tribuuttibändit Pekka Pohjola Group ja Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast sekä vierailevat tähdet Timo Kämäräinen ja Veli Kujala.

Biennalen tärkeää antia on myös ajatusten ja kuulumisten vaihto kollegoiden kanssa vapaamuotoisissa merkeissä. Kun ei usein nähdä, niin asiaa on paljon, eikä silloin nukkumaankaan meinaa malttaa...

Arki tulikin jo tarpeeseen. :)