Yhdestoista luukku - Myrskyn jälkeen.

Myrsky ohi. Tuuli alkoi laantua eilen iltaa kohti.

Eilinen vapaapäivä teki hyvää. Olo on ollut pitkään kuin talviunille vetäytyvällä karhulla. Olen todennäköisesti rahoittanut tänä syksynä pari kahvipaahtimoa. Ilman kahvia olisin nukkunut pari viimeistä kuukautta... :)

Meillä kävi mukavia vieraita ja se piristi. Näin pimeänä vuodenaikana ystävien merkitys korostuu.

***

Musiikkikentässä nousi puolestaan myrsky Seppo Kimasen "Minä väitän" -kolumnista Taloussanomissa. Kimanen on pitkän linjan muusikko, joka on perustanut Kuhmon kamarimusiikin ja tehnyt uskomattoman hienoa työtä klassisen musiikin saralla. Kimasen ansiosta kamarimusiikin arvostus on kohonnut huikeasti tässä sinfonioiden ja oopperoiden maassa.

Kimanen on liputtanut myös tinkimättömän, korkeatasoisen ja vaativan musiikkikoulutuksen puolesta, joka sekin on hyvä asia. Hänen huolensa on myös oikeutettu. Ei ole itsestään selvää, että tästä ymmärretään pitää kiinni.

Myös korkeatasoisen opettajakunnan sitouttamisen ongelmat allekirjoitan. Sibelius-Akatemialla ei yksinkertaisesti ole varaa menettää parhaita taiteilijoita. Opetuksen täytyy olla huippuluokkaa myös tulevaisuudessa. Tähän ongelmaan liittyy myös se seikka, että akatemia ei ole onnistunut houkuttelemaan ulkomaisia professoreja. Tämä on osittain kieli- ja palkkauskysymys, mutta toisaalta kyse on myös perisuomalaisesta savusauna-asetelmasta. No, ei mennä tähän sen enempää.

***

Yksi asia Kimasen kirjoituksessa kuitenkin mättää - ja pahasti.

Hänen suhtautumisensa muita musiikinlajeja kohtaan on suorastaan törkeä.

Kimasen kirjoituksen kaikki hyvät pointit häviävät järkyttävän nurkkakuntaisen asenteen sekaan. Tällä kertaa huutia saa kansanmusiikki. Sen paikka olisi kuulemma Kaustisella. Samalla logiikalla wieniläisklassisen ohjelmiston paikka olisi Wienissä.

Olen saanut sekä klassisilta että rytmimuusikkoystäviltäni tulikivenkatkuisia viestejä siitä, että tällainen asenne saa ihmiset vieroksumaan klassista musiikkia ja näyttämään sen kalkkeutuneen elitistiseltä.

Toistan itseäni, mutta sanon vielä: Suomalaisen kulttuurielämän ei tarvitse olla 'joko tai' se voi olla myös 'sekä että'.

Tässä eräs imaginäärinen resepti siihen (julkaistu aiemmin syksyllä blogissani):

Pasin pieni kulttuuripoliittinen pamfletti

Suomen kulttuurielämässä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana upea kansainvälinen läpimurto – muun muassa musiikissa, kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja elokuvassa. Meidän kulttuurintekijöiden on helppo vedota päättäjiin ja kansalaisiin, että pienikin lisäpanostus kulttuuriin – tulee veronmaksajille moninkertaisesti takaisin, sekä hyvinvointina että taloudellisesti.

Tämän asian pitäisi mielestäni olla itsestäänselvyys kaikille.

Mutta, koska kyynikot, talousihmiset ja byrokraatit haluavat lukuja väitteiden tueksi, niin esitän seuraavassa niitä:

Kulttuurin vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin

Boinkum Benson tutki Uumajan yliopistossa vuonna 2001 julkaistussa väitöskirjassaan kulttuurin vaikutusta hyvinvointiin. Tutkimuksessa oli poikkeuksellisen laaja otanta; 12 000 henkilön tiedot 30 vuoden ajalta. Henkilöiden ikäjakauma oli 16 – 74 vuotta. Lisäksi aineistona oli kliininen tutkimus.

Tutkimuksessa oli vakioitu muut elinikään ja terveyteen vaikuttavat tekijät, kuten ikä sukupuoli, tupakointi, koulutustaso, pitkäaikaissairaudet, liikunnan harrastaminen, tulotaso ja sosiaalinen verkosto.

Tulos oli hätkähdyttävä. Ihmisillä, jotka eivät käyttäneet kulttuuripalveluja todettiin 57 % suurempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin niillä, jotka harrastivat kulttuuria.

Tämä tarkoittaa, että kulttuuria harrastamattomilla on suurempi mahdollisuus ennenaikaiseen kuolemaan kuin tupakoitsijoilla.

Tutkimuksessa todetaan, että siinä missä liikunta vähentää sydän- ja verisuonitauteja, kulttuuri alentaa verenpainetta ja stressihormonien tasoa.

Tämä kulttuurin ja hyvinvoinnin suhdetta käsittelevä tutkimus ei suinkaan ole ainoa. Useat kansainväliset tutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia.

Kulttuurin vaikutus talouteen

Maailmanlaajuisesti luovan alan tuotteiden ja palveluiden kansainvälinen kauppa kasvoi vuosittain 8,7 % vuosien 2000–2005 välillä.

Vuosien 1999–2003 välillä talouskasvu oli kulttuurialoilla 12,3 % nopeampaa kuin EU-maiden talouden keskimääräinen kasvu.

Suomessa Tilastokeskuksen mukaan kulttuurin toimialojen arvonlisäys kasvoi 3 miljardista eurosta 4,5 miljardiin euroon vuosien 1995–2005 välillä.

Pelkästään Suomen musiikin ns. vapaan kentän konserttitoiminnan (sisältää klassisen musiikin ja rytmimusiikin) liikevaihto oli viimeisimmässä tutkimuksessa noin 148 miljoonaa euroa, josta vain 11 prosenttia oli julkista rahaa, pääosin kuntien myöntämiä pieniä avustuksia. Vapaa kenttä työllistää päätoimisesti noin 6000 henkilöä, sivutoimisia on saman verran. Pienellä lisäpanostuksella saataisiin luotua huomattava määrä työpaikkoja lisää.

Haluaisin vielä erityisesti mainita, että kulttuuritapahtumat ovat taloudellinen piristysruiske tapahtumapaikan läheisyydessä oleville yrittäjille, muun muassa ravintoloille, kaupoille, hotelleille ja kuljetusalalle.

Kulttuurilla voi tehdä helposti positiivista aluepolitiikkaa: esimerkkeinä Ilosaari-rock (Joensuu), Kuhmon kamarimusiikki, Savonlinnan oopperajuhlat, Seinäjoen tangomarkkinat, Viitasaaren Musiikin Aika ja Ylläs soikoon!

Kulttuuri huokuu ympärilleen sekä henkistä että taloudellista hyvää.

Kulttuuri on kestävän kehityksen ala

Valtaosa kulttuurista on immateriaalia. Muun muassa musiikin sävellys-, harjoittelu, -esitys ja tuotantoprosessi tuottavat minimaalisen hiilijalanjäljen verrattuna moneen muuhun taloudenalaan. Myös siksi kulttuurialalle kannattaa luoda työpaikkoja.

Haasteita

1. Kulttuurialojen klikit on purettava. Avoin, toisia kunnioittava ja yhteinen keskustelu on ainoa tapa edetä.

2. Kulttuurin monimuotoisuus on turvattava. Tarvitsemme resursseja lisää sekä vapaalle kentälle että valtionavusteisiin insituutioihin.

3. Kulttuuritarjontaa on lisättävä. Ihmisten vapaa-aika lisääntyy, mutta työelämä haasteellistuu. Työperäinen stressi on vakava haitta kansanterveydelle. Samaan aikaan suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Meidän täytyy pystyä tarjoamaan yhä enemmän liikunta- ja kulttuuripalveluja saadaksemme pysymään ihmiset kunnossa.

4. Kulttuurialan toiminnan kansainvälistymistä täytyy tukea (tässä muusikot näyttävät hyvää esimerkkiä ja voisivat tukea muita kulttuurinaloja).

5. Vaikka nykyään kaikki halutaan mitata rahassa, niin muistetaan, että kulttuuri ei ole eines, jota voi suoltaa tehtaissa konemaisesti. Taidetta tarvitaan myös taiteen vuoksi.

6. Kulttuuritalouden mekanismien ymmärtäminen: Kulttuuri ei tuota välttämättä näennäisesti samantien yhteiskunnalle mitään. Esimerkiksi taidemusiikin kustantamisessa kvartaalilla tarkoitetaan pääasiassa neljännesvuosisataa. Kulttuuritalouden pitkät – jopa vuosisatoja kestävät syklit pitäisi kuitenkin nähdä vahvuutena. Ne tuovat yhteiskuntaan pitkää ja (hitaasti, mutta varmasti) levenevää leipää. Kulttuuri on vakaa talouden ala. Kulttuuria tarvitaan aina.

7. Päättäjien täytyy ymmärtää, että kulttuuritalouden pitkistä ja monimutkaisista mekanismeista johtuen kulttuuria on tuettava sen syntyhetkillä. Silloin se ei tule toimeen omillaan. Kulttuuri maksaa ”lainansa” takaisin pitkällä aikavälillä luoden ympärilleen hyvinvointia, työpaikkoja (myös välillisesti) ja eettistä talouskasvua.