Kesällä ei pidä hätäillä

Heräsin eilen stressiin. Tulevan teoksen äänentoistoasiat eivät ole vielä kunnossa. Aika hupenee, enkä ole moneen päivään saanut yhteyttä äänimieheen. Vaimoni yritti jo aiemmin huojennella oloani: "Nyt on heinäkuu. Kaikki ovat lomalla. Kyllä hän ottaa yhteyttä pian."

Mikki kuvassa

Työstressistä huolimatta hiippailimme lasten kanssa aamulla läheiseen urheilupuistoon pelaamaan höntsäpalloa. Höntsäpallo on lasten keksimä säännötön pallopeli, jossa pääasiana on juosta pallon perässä ja pitää hauskaa. Stressi hävisi, vaikka en vieläkään saanut äänimiestä kiinni.

Urheilupuistosta menimme leikkipuistoon. Helsingissä on vanha hieno tapa. Leikkipuistoissa tarjotaan arkipäivisin lapsille lounas kesäaikoina. Käymme aina silloin tällöin puistoruokailussa, sillä kenttälounas tuntuu maistuvan lapsille. Joku vuosi sitten kaupunki suunnitteli säästötoimien yhteydessä puistoruokailun lakkauttamista. Lapsiperheet älähtivät ja erään iäkkään helsinkiläisrouvan kirjoitus Helsingin Sanomien yleisönosastossa pisti arvoja kohdalleen:

"Puistoruokailu oli olemassa jo minun lapsuudessani 30-luvulla. Se on järjestetty katkeamatta myös lama-aikoina ja jopa sodan aikana elintarvikepulan aikana. En voi käsittää miksi sen järjestämiseen ei ole varaa 2000-luvun yltäkylläisessä Suomessa."

Puistosta menimme kirjastoon. Pääsin maksamaan sakkoja myöhästyneestä Leonardo da Vincin Työpäiväkirjasta. Tuo kirja kannataa muuten lukaista, jos on kiinnostunut da Vincin ajattelusta, taiteilijan tekemästä tutkimuksesta tai muuten vaan ihmisestä, joka oli intohimoisen kiinnostunut kaikesta. Kirjan on onnistuneesti suomentanut Laura Lahdensuu.

Kännykkäni parahti soimaan kirjastossa. Noloa. Numero oli tuntematon. Viime aikoina minulle on paljon soitelleet puhelinmyyjät. Päätin kuitenkin lastenosaston hyllyjen takana vastata puhelimeen.

Se oli äänimies. Kaikki on kunnossa.

Vaimo oli oikeassa. Kesällä ei pidä hätäillä.