Kymmenen setämiehen ohjetta musiikinopiskelijoille

Hyvä lukijani,

nyt on luvassa säveltäjäsetämiehen sormenheristelyä nuorisolle. Lankean siis juuri siihen samaan kuoppaan kuin kaikki edeltävät polvet. Muthei! Mulla alkaa harmaantuva tukka jo harventua ohimoilta ja maha hieman kasvaa, joten eikös ole jo korkea aikakin?

Ehkä tää neuvojen jakaminen liittyy ikäkriisiin, joka alkoi lähes viisitoista vuotta sitten, juuri valmistuttuani Sibelius-Akatemiasta, jolloin eräs juuri taloon sisälle tullut opiskelija kysyi minulta:

Millaista sävellyksenopiskelu oli sinun nuoruudessasi?

En oo päässyt tuosta vieläkään yli...


Mutta asiaan. Seuraavassa kymmenen ohjetta heille, jotka aikovat alalle:

1. Harjoittele laadukkaasti ja enemmän kuin muut. Aloita nuorena, mutta jos et ole sitä älynnyt, niin aloita viimeistään nyt. Muusikkoina ovat menestyneet ne tutut, jotka opiskeluaikana treenasivat paljon. Ole ajankäytön suhteen itsekäs. Keskity ensin harjoittelun laatuun, sitten vasta määrään. Opi jaksottamaan työskentelysi. Tämä on hyvin yksilöllistä. Pasunisti Christian Lindberg totesi, että hän kykenee harjoittelemaan yksin keskittyneesti enintään seitsemän minuuttia kerrallaan. Sitten on pakko pitää tauko. Joku toinen voi treenata keskittyneesti neljä tuntia putkeen. Kumpikaan tapa ei ole parempi tai huonompi. Pääasia, että löydät oman tapasi ja saat sen avulla harjoitettua itseäsi. Pidä harjoittelupäiväkirjaa. Laadi soittotunnin jälkeen suunnitelma, miten aiot harjoitella. Palauta mieliin, mitä opettaja pyysi tekemään ja tee se. Jos sinulla on hyvä muisti, ei työpäiväkirja ole tarpeellinen. Meille muille se on ehdoton. Shostakovits totesi hyvin: "Pää on hatara astia." Hyvin usein oma mieli keksii "tärkeämpää harjoiteltavaa", varsinkin jos pitäisi soittaa etydejä, asteikkoja tai ääniharjoituksia. Huilisti Petri Alanko painotti joskus mestarikurssillaan etydien ja asteikkojen merkitystä soittotekniikan edistymiselle toteamalla: "Pelkkiä kappaleita harjoittelemalla opit yleensä vain kyseisen kappaleen." Säveltäjien etydejä ovat erilaisiin tehtävänantoihin perustuvat pienet sävellysharjoitukset. Tee niitä jatkuvasti. Jos sävellysopettajasi ei teetä niitä, niin vaadi niitä häneltä.

2. Käy konserteissa. Tämä on tylyä todeta, mutta sinusta ei tule ikinä ammattimuusikkoa, ellet kuuntele ja tutki laajasti musiikkia. Ei pelkästään oman soittimen ja genren piiristä, vaan musiikkia pitää tuntea laajemminkin. Äläkä säikähdä sitä, ettet vielä tunne edes perusrepertuaaria. En tunne minäkään. Löydän edelleen (k)ammottavia aukkoja omasta musiikillisesta yleissivistyksestäni. Einar Englund toteaa elämäkerrassaan, että alalle jäivät täsmälleen ne opiskelukaverit, joita näki säännöllisesti konserteissa. Tämän havainnon voi varmasti allekirjoittaa moni muukin. Kuuntele myös musiikkia, mistä et välttämättä pidä tai mikä ei ole muodissa. Magnus Lindberg ärähti joskus sävellyskurssilla: "Pennut eivät tunne modernismin klassikkoja!" Ole sinä fiksumpi ja kuuntele.

3. Ole aktiivinen. Järjestä konsertteja, lue musiikkikirjallisuutta, osallistu muusikkona kavereiden projekteihin, etsi sielunkumppani ja keskustele hänen kanssaan musiikista. Mutta pidä samalla huoli, että tämä kaikki on vain muusikkouttasi tukevaa toimintaa. Pidä fokus soittamisessa/säveltämisessä.

4. Leiki. Älä lankea kuvittelemaan, että sinä teet jotakin erityisen ylevää. Totta kai teet. Mutta liiallinen itsensä yläpositioon asettaminen saa sinut hautautumaan rokokoopölyn alle. Pönötystä ja soittoa tai sävellystä kuivattavaa voimaa vastaan paras ase on leikki ja leikkisyys, myös soiton ääressä. Leikki on läheistä sukua sille rakkaudelle, jota sinun on tunnettava musiikkia kohtaan, ainakin tarpeeksi usein. Leikittelyn avulla löydät asioita tarkemmin ja nopeammin. Suhtautumalla kaikkeen haudanvakavasti löydät vain yhden, usein rutikuivan vaihtoehdon.

5. Älä jää jumiin opintoshoppailuun. Tämä hieno termi on Iiro Rantalan. Hän tarkoittaa opintoshoppailulla sitä, ettei opiskelija osaa päästää irti gurujen perässä juoksentelusta. Opiskelu on äärimmäisen tärkeää ja mestarikursseilta saa paljon irti, mutta varo, ettet kehity erinomaiseksi opiskelijaksi, vaan erinomaiseksi muusikoksi. Tässä on usein hiuksenhieno, mutta tärkeä ero.

6. Ole lannistumaton. Muusikko saa hyvän palautteen lisäksi paljon kritiikkiä, myös julkista. Putkimiehen perässä ei tule toimittaja työmaalle, mutta muusikon perässä saattaa tulla. Myös opettaja saattaa välillä palautella sinua maan pinnalle, samoin opiskelutoverit. Osa kritiikistä on asiallista, osa voi olla puhdasta ilkeilyä, kateutta tai oman pahan olon sysäämistä toisen niskaan. Opettele erottamaan, mikä arvostelu on asiallista ja kehittää sinua ja mikä jotain muuta. Tämä ihan vain siksi, että asiaton kritiikki saattaa helposti katkeroittaa. Muista, että se on sanojan mölöyttä, ei sinun.

7. Auta ja kannusta muita. Tue opiskelutovereitasi niin paljon kuin voit. Olen ikikiitollinen siitä, kuinka esimerkiksi omat opiskelukaverini ja vanhemmat kollegat auttoivat pyyteettömästi, kun tarvitsisin apua jonkin soittimen nuotintamiskäytännöissä, tietokoneohjelmissa, äänittämisessä, tai ensimmäisten omien kappaleiden esityksissä. Oikeassa paikassa kuultu, sydämestä tuleva, rehellinen kannustava sana on kanssatallustajalle painonsa arvoinen kultaa, ja vaikka en olekaan taikauskoon taipuvainen, niin uskon, että tulet keskimäärin samalla tavoin kohdelluksi, kuin kohtelet muita. Toisia kampittamalla valmistelet tehokkaasti oman urasi loppua, ennen kuin se alkaakaan.

8. Muista tasapaino. Muusikon ja musiikinopiskelijan elämä on hektistä. Jos olet suorittaja-perfektionisti, niin muistathan silti levätä. Pidä huoli henkisestä ja fyysisestä kunnostasi. Hyvä muusikko on toimintakykyinen muusikko.

9. Tutki ajankäyttöäsi. Maailma on täynnä aikasyöppöjä. Jotkut esimerkiksi sortuvat pitämään blogia, vaikka senkin ajan voisi säveltää... Muusikon perusraaka-aine on aika ja sitä emme voi varastoida tai monistaa. Käytä aikasi hyvin. Kuten Einojuhani Rautavaara niin kauniisti totesi: "Säveltäminen tapahtuu ajan taikapiirissä."

10. Ole idealisti. Pää pilviin nyt heti siellä! Jos mietit asioita pelkästään varovasti ja "realistisesti", varot itsesi rakastamasta musiikkia. Älä kuitenkaan sorru haaveiluun. Spede Pasanen (jonnet ei ehkä muista) sanoi hyvin: "En koskaan haaveile. Jos saan hyvän idean, alan toteuttaa sitä heti." Mieti. Jos Spede pystyy siihen, niin pystyt sinäkin. Picasso totesi hienosti samasta aiheesta: "Kaiken minkä voi kuvitella, on olemassa."


Tässä aluksi, voit lisätä omat ajatuksesi vaikkapa kommenttikenttään,

ystävällisin terveisin,

Pasi Lyytikäinen

Kirjoittaja on säveltäjä









Kommentit

  1. Kiitos! Hienoja, käytännöllisiä ajatuksia! Näin pitää toimia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mahdottomasti näistä! Laitan luokkani seinälle kaikille siellä harjoitteleville paussilukemiseksi. Olet niin oikeassa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Pasi! Viisasta tekstiä!
    Kiitos Pasi hyvistä neuvoista minkä ikäisille muusikoille tahansa!
    Onneksi olkoon myös syntymäpäiväsi johdosta! Halauksia!
    Pasimusic- konsertti Lapinlahden kirkossa oli ylentävä! Tulimme kotiin juhlariemulla keskustelemaan kuulemastamme. SUURKIITOS Sinulle ja kaikille asianosaisille, erityisesti pianisteille!

    VastaaPoista
  4. En ole muusikko, mutta tanssin ja tämän kaiken voisi kääntää myös tanssimaailmaan. Viisaita sanoja, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Voisin itse antaa kolme aika romanttista ohjetta:
    1) Työskentele kiihkeästi!
    2) Elä kiihkeästi!
    3) Rakasta kiihkeästi!

    Nämä ohjeethan eivät mitenkään sulje sinun ohjeitasi pois, päinvastoin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos setämiehelle!
    Terveisin aloitteleva lauluntekijä

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit