Työelämän murroksesta

Hyvä lukijani,

kun nuorena hakeuduin sävellysopintoihin kuulin vanhemmilta kollegoilta, että säveltäjän palkka tulee koostumaan kolmesta peruspilarista:

1. Sävellystilauspalkkiot
2. Tekijänoikeustulot
3. Apurahat

Tämän lisäksi leipää jatketaan tarvittaessa opetus- ja asiantuntijatehtävillä.

Eläke puolestaan tulisi koostumaan säveltäjällä pääasiassa ylimääräisestä taiteilijaeläkkeestä, mikäli siis olisi tarpeeksi merkittävä hahmo suomalaisen säveltaiteen kentällä. Muutoin kyseeseen olisi tullut lähinnä kansaneläke, sillä vielä 2000-luvun alussa mikään noista kolmesta ensinmainitusta tulonlähteestä ei kerryttänyt eläkettä.

Tämä kuulosti hieman mutkikkaalta, mutta järkeenkäyvältä.

Kun sitten astuin säveltäjän ammattiin, huomasin erään asian:

Taiteilijan ammatti on murroksessa, tuo edellä mainittu ei koske enää ikäpolveani ja työelämään liittyvästä byrokratiasta ei ota Erkkikään selvää.


Ennen seuraavaa kappaletta, ota vähän happea.

1990-luvulla tehdyistä keikoistani keikanjärjestäjät olivat maksaneet TaEl:ia esiintyvien taiteilijoiden eläkekassaan. Toimiessani 2000–2001 Lapinlahden kunnansäveltäjänä palkastani maksettiin KuEl:ia, eli kuuluin kuntien eläkevakuutuksen piiriin. Sittemmin, oltuani muutaman vuoden freelancer-säveltäjä sain kirjeen (oliskohan ollut Eläketurvakeskukselta) että minut rinnastetaan yrittäjään. Aloin maksaa sävellystilauspalkkiosta YEL:iä (yrittäjän eläkemaksua). Välillä tilaus on toteutunut siten, että olen työsuhteessa, jolloin maksetaan palkkiostani kuitenkin TyEl:iä. Sibelius-Akatemian maksamien palkkojen osalta kuuluin aiemmin myös VaEl:in piiriin. Sitten on vielä MyEl (maatalousyrittäjien eläkemaksu), jota maksan apurahojen osalta. Lisäksi itse järjestämieni konserttien tiimoilta maksan itse eläkkeitä muille.

TaEl, KuEl, YEL, MyEl, VaEl, TyEl. Pysytkö vielä perässä?

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa sitä, että säveltäjän palkka tulee entistä pienemmistä mutta useammista puroista.

Se tarkoittaa myös sitä, että joudun tapauksesta riippuen pohtimaan statukseni. Olen välillä yksityisyrittäjä, välillä palkansaaja, välillä freelancer ja välillä apurahataiteilija ja välillä taas työnantaja. Olenpa ollut välillä jopa virassa oleva säveltäjä.

Mielestäni taiteilijan työ on hyvä esimerkki siitä, mitä työelämä tulee olemaan yhä enemmän tulevaisuudessa. Myös muilla kuin taidealoilla. Varovainen arvioni on, että tällainen byrokratian ja statusten sillisalaattimalli tulee kalliiksi sekä minulle että yhteiskunnalle.

Siksi olisi mielestäni tärkeää pohtia, miten tulevaisuuden työelämässä ihminen voisi tehdä työtään yhden nimikkeen alla, mahdollisimman pienellä paperinpyörityksellä.

Jos tässä ajatustyössä tarvitaan apua, olen käytettävissä.

Pasi Lyytikäinen

säveltäjä







Kommentit

  1. Pasi: Asiaa puhut. Kun sitten aikanaan siirryt eläkkeelle, hakemuksesi käsitellään usemmassa (minun tapauksessani kolmessa) laitoksessa, joista yksikään ei ymmärrä mitään niitten toisten alueesta, joten pistäpä hakemus ajoissa vetämään. Minä tein sen 2 kk ennen suunniteltua eläköitymistä, koska nimenomaan näin oli neuvottu, ja yksi kolmesta ehti saada aikaan päätöksen aikaan viikko eläkejakson alkamisen jälkeen. Muita odotellaan vielä, SILLÄ, ne hakemukset käsitellään peräkkäin, ei samaan aikaan, koska hakemus on tehtävä vain yhdelle eläkelaitokselle (omalle???? sanovat, mutta mille siis, no minä tein MELAlle kun käskettiin, ja nyt voin todistaa muovikortilla olevani eläköitynyt maanviljelijä). Luotan siihen, että aikanaan pyörät pyörivät. Onneksi on OK likviditeetti...kädestä suuhun elävä taiteilija olisi tässä kohdassa kuollut nälkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Eero!

      Kuulostaa todella mutkikkaalle. Toivottavasti neljännesvuosisadan kuluttua asia on hieman yksinkertaistunut... Tuo eläköityneen maanviljelijän status on kyllä hieno!

      Poista
    2. Hyvä ja silmät avaava kirjoitus!
      En ole säveltäjä, mutta arvostan säveltäjiä, sillä ilman heitä, ei olisi juuri mitään uutta kuunneltavaa (klassista musiikkia). Joskus olen ajatellut, millä säveltäjät elävät? Työllään, olisi oikea vastaus.

      Olen lukenut joitakin säveltäjien elämänkertoja ja melkein poikkeuksetta kaikilla on ollut vaikeuksia selvitä elämästä, sillä eläminen on kallista.Niin on tietysti muillakin ihmisillä, varsinkin niillä, jotka käytävät aikansa jonkun lajin taiteen tekemiseen, harvalla heistä on pysyvä rahalähde, joka mahdollistaa heidän jokapäiväisen elämänsä.

      Ennen oli ns. mesenaatteja, jotka ottivat suojelukseensa jonkun taiteilijan ja huolehtivat siitä, että tämä saattoi omistautua työlleen. Nykyisin saadaan apurahoja, mutta niitä eivät kaikki saa. Todella kiinnostavaa kuulla, mistä kaikista rahalähteistä ne pienet rahapurot voisivat liristä sellaiselle, joka ei tee jotain maksullista työtä varsinaisen oman työnsä ohella.

      Poista
    3. Kiitos Liisu kommentistasi. Säveltäjien toimeentulomalli vaihtelee tapauksittain ja myös maittain. Moni nimekkäistäkin säveltäjistä on saanut perustoimeentulonsa jostakin muusta musiikinalan ammatista ja säveltäneet varsinaisen palkkatyönsä luppohetkinä, iltaisin, vapaa-aikoina ja lomilla, ja esimerkiksi sävellyksen professorin ja lehtorin virkoihin kuuluu lähtökohtaisesti yleensä myös taiteellista työskentelyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit