Kenelle kulttuurin valtionosuudet kuuluvat?

Hyvä lukijani,

tällä hallituskaudella on päätetty uudistaa kulttuurin valtionosuusjärjestelmää (VOS). Valtionosuusjärjestelmän piiriin kuuluu museoiden ja teattereiden lisäksi 28 eri kokoista orkesteria, kamariorkesteria tai yhtyettä. Paine uudistukseen on kytenyt pinnan alla kauan.

Laki valtionosuusjärjestelmästä teattereiden, museoiden ja orkestereiden rahoittamiseksi syntyi 1990-luvun alussa ja sen turvaama rahoitus perustuu henkilötyövuosiin.

Valtionosuusjärjestelmää on kritisoitu musiikin alalla erityisesti siitä, että se jättää lähes täysin ulkopuolelleen niin sanotun vapaan kentän toimijat. Vapaan kentän toimijoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä toiminnaltaan vakiintuneita, ammattimaisesti toimivia orkestereita, kamariorkestereita kuoroja tai yhtyeitä, jotka eivät saa vakituista avustusta toiminnalleen, toisin sanoen, ne eivät kuulu valtionosuusjärjestelmän piiriin.

Vapaan kentän toimintaa on ollut aina. Myös nykyinen Helsingin kaupunginorkesteri, vuonna 1882 perustettu Pohjoismaiden vanhin ammattilaissinfoniaorkesteri, oli alun perin yksityisten avustusten turvin toimiva orkesteri, johon Kajanus sai vähitellen rahoittajiksi mukaan senaatin ja lopulta Helsingin kaupungin. Tunnettuja klassisen musiikin vapaita ryhmiä ovat vaikkapa Helsingin barokkiorkesteri, Uusinta, defunensemble, Helsingin kamarikuoro ja Zagros.

Helsingin kaupunginorkesterin konsertti vuonna 1949, johtaa Martti Similä
Kuva: Hugo Sundström / Helsingin kaupunginmuseo

Miksi keskustelu kulttuurin valtionosuusjärjestelmästä on kuumentunut juuri nyt?

Näen syinä ainakin seuraavat seikat:

— Valtionosuusjärjestelmään pääseminen on muuttunut vaikeaksi, osin jopa mahdottomaksi, sillä valtion tuki kulttuurille on polkenut paikoillaan kauan.
— Musiikkiala on kouluttanut suuret määrät muusikoita, mutta vakituisia paikkoja orkestereissa aukeaa hitaasti.
— Taiteellisesti painavia tuotantoja, jotka eivät menesty liiketaloudellisin perustein on tehty kauan myös klassisen musiikin ulkopuolella. Tällaisia ovat esimerkiksi jazzin, kansanmusiikin ja progressiivisen rockin kokoonpanot. Tästä suunnasta on myös painetta tukiperusteiden muutoksiin. Näissä genreissä henkilövuosiin pohjaavat perusteet toimivat erityisen heikosti.
— Vapaan kentän toimijat kokevat pitkään jatkuneen tilanteen äärimmäisen turhauttavaksi.
— Muut vapaan kentän rahoitusmallit, esimerkiksi yksityisen kulttuurituen verovähennysoikeus ja erityisesti vastikkeettoman joukkorahoituksen salliminen eivät ole edenneet lainsäätäjien käsissä.

Varovainen arvioni on, että asiasta kiinnostuneiden kannattaa ostaa nyt popcornia varastoon, sillä luvassa on poikkeuksellisen tunteita kuumentava vääntö. Aihe on arka ja huomaan itsekin asettelevan sanojani erityisen huolellisesti.

***

Vaihtoehtoiseksi malliksi on ehdotettu muun muassa sitä, että joitakin maakunnallisia toimijoita lakkautettaisiin ja kyseiset rahat jaettaisiin vapaan kentän toimijoille ns. kiertuetukena.

Toinen ehdotus on, että VOS-rahaa jaettaisiin taiteellisen toiminnan laadun perusteella. Tällöin ehkä joiltakin nykyisen tuen saajilta leikattaisiin rahaa ja sitä jaettaisiin vapaalle kentälle.

Molemmissa näissä malleissa nykyiset VOS-tukea saavat toimijat olisivat kärsijöinä.

VOS-tukia uudelleen jakaessa kannattaa muistaa se, että kaupungit satsaavat myös omaa rahaa orkestereiden ylläpitoon. Orkesterin kokonaan hävitessä paikkakunnalta epäilen voimakkaasti, että sillä olisi halukkuutta käyttää muutenkin vähäisiä rahoja kiertueiden rahoittamiseen. Kuntalaiset haluavat tukea ensisijaisesti omaa toimintaansa. Selviö olisi, että kulttuurin kokonaisrahoitus tässä mallissa pienenisi. Monista toisenlaisista lehtiotsikoista huolimatta monelle kaupungille oma orkesteri on tärkeä asia, jota halutaan tukea ja josta ollaan ylpeitä.

Taiteellisen laadun arviointi on minun mielestäni jo huomattavasti parempi ajatus. Tämä toisi varmasti uutta otetta orkestereiden ohjelmistosuunnitteluun ja esitysten laatuun. Tämän mallin ongelma on, kuinka se toteutetaan. Tarvittaisiin laaja, eri genret huomioon ottava vertaisarviointijärjestelmä, jonka täytyisi pystyä arvioimaan tasapuolisesti hyvin erilaisia toimijoita. Pahin skenaario vertaisarvioinnissa olisi se, että meille alkaisi syntyä yhden totuuden taiteellista toimintaa, jossa pelon ilmapiirin vallitessa kaikki toimijat apinoivat toisiaan. Lisäksi täytyy muistaa, että monella kunnallisella kaupunginorkesterilla on tehtäviä, joita vapaalla kentällä ei ole.

Edessä on vaikeita päätöksiä ja konsensusta tässä asiassa on vaikea löytää. Eri mieltä voi ja tietyissä tilanteissa pitää olla, mutta minusta tärkeää olisi, ettei kulttuurialan toimijat ryhdy sotajalalle toisiaan vastaan. Se on tie, jolta eksyvät lopulta kaikki.

Itse kehittäisin kulttuurialan rahoitusta muuttamalla lainsäädäntöä siten, että yksityiset lahjoitukset ja vastikkeeton joukkorahoitus sallittaisiin ja tukijat saisivat tehdä lahjoituksistaan verovähennyksen. Mahdollisuus tähän olisi sekä vapaan kentän toimijoilla että VOS-toimijoilla. Vastikkeettoman yksityisen varainkeruun edellytyksenä olisi, että toimintaa ja VOS-osuuksia voitaisiin arvioida määräajoin taiteellisin perustein ja että niitä voitaisiin jakaa tarvittaessa uudelleen.  Myös oikeuden yksityiseen varainkeruuseen saisi ainoastaan taiteellisen laadun ja vaikuttavuuden perusteella.

Pasi Lyytikäinen

Kirjoittaja on säveltäjä ja Pasimusic-festivaalin taiteellinen johtaja





Kommentit

Suositut tekstit