Keskustelisimmeko Guggenheimista?

Hyvä lukijani,

Guggenheim on taas ajankohtainen asia. 

Hankkeesta on käyty pitkä vääntö ja hyvin erityyppisin perustein hanketta on joko kannatettu tai vastustettu. Vuosien mittaan museohankkeesta on tullut surullinen populismin kohde, jota yhä enenevissä määrin sekä vastustetaan että kannatetaan mielikuvaperustein tai ideologisista syistä. Tätä populismia on esiintynyt taidekentällä, virkamiehissä ja poliitikoissa.

Itse olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti uusiin suuriin taidehankkeisiin olisi hyvä suhtautua positiivisesti. Niitä toteutetaan maassamme harvoin.



Minusta tärkein asia on museon sisältö. Tämän suhteen en ole kuullut vielä ainoatakaan syvällistä puheenvuoroa puolesta tai vastaan. Sen sijaan olen nähnyt ala-arvoista roiskintaa Taiteen McDonaldsista tai toisaalta sisällötöntä ylistystä Bilbaon ihmeestä”.

On mielestäni heikkoa hankkeenvetoa, ettei Guggenheim Helsinki -sivuilla ole edes kunnollisia linkkejä Guggenheim -museoihin, saati minkään valtakunnan aavisteluja tulevasta taiteellisesta sisällöstä tai linjasta.

Taidehankkeen suotuisalle etenemiselle olisi hyväksi, että tulevista sisällöistä keskusteltaisiin, niillä spekuloitaisiin, niistä väiteltäisiin ja muualla maailmassa olevien Guggenheim-museoiden näyttely-, tutkimus-, ja opetustoimintaa esiteltäisiin kattavasti. Tämä vaatisi suomalaisella kuvataidekentällä luottamusta nauttivan taiteellisen johtajan hankkeelle ja näkyviä sisältöihin liittyviä ulostuloja.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Guggenheimiin verkossa. Guggenheimilla on laaja, lähes 1700 teosta ja yli 575 taiteilijaa kattava online-galleria, josta voi saada hajua, mistä on kyse. Näyttelytoiminta on mielestäni todella korkeatasoista, kiinnostavaa ja monia noista näyttelyistä näkisin mielelläni Suomessa. Esimerkiksi tällä hetkellä China after 1989 -näyttely New Yorkin museossa vaikuttaa erityisen kiinnostavalta.

Samaan hengenvetoon totean, ettei Helsingin alueen taidemuseoiden tarvitse pätkääkään hävetä Guggenheimin rinnalla, päinvastoin. Esimerkiksi Kiasman raikas näyttelytoiminta tuo Helsingissä todellisen sparraajan, haastajan ja härnääjän Guggenheimille. Rohkeudessa ja taiteellisessa riskinotossa Guggenheimilla näyttäisi olevan rutkasti opittavaa.

Guggenheimia on vastustettu rahareikänä”. Se, että yksityistä rahaa (olkoonkin, että mukana on myös valtionyhtiöitä) on saatu kerättyä hanketta varten jo nyt 66 miljoonaa euroa ja rapiat osoittaa, että elinkeinoelämä ja säätiöt näkevät hankeen mielekkäänä ja että hankkeen taloudellinen johtaminen on onnistunutta. Siksi tuntuisi jotenkin omituiselta, että Helsingin kaupunki ja Suomen valtio edelleen ajattelisivat, että hanke on taloudellisesti epävarmalla pohjalla.

Huomionarvoista on myös, että monet pääkaupunkiseudun taidemuseoiden johtajista näkee hankkeen kannatettavana. Guggenheim toisi lisää kävijöitä koko Helsingin taidekirjoon.

Mitkä ovat Guggenheimin todelliset riskit? Näen niitä neljä. 

Ensimmäinen riski liittyy kävijämääriin ja sitä kautta talouteen. Tämänhetkinen kävijämäärätavoite, 500 000 550 000 vuosittaista kävijää, on kunnianhimoinen. Vertailun vuoksi Ateneumissa oli vuonna 2015 yhteensä 262 959 kävijää. EU:n ja Venäjän kireät suhteet vaikuttavat siihen, ettei venäläismatkailijoiden virta, joka museon menestykselliselle toiminnalle tarvittaisiin, ole selviö

Toinen riski liittyy arvoihin ja se riski on eräällä tavoin jo realisoitunut. Toivon, ettei tapaus Guggenheimin myötä suomalaista kulttuuripolitiikkaa aleta tehdä sokean talousvetoisesti vaan kiinnostavat, taiteelliset sisällöt edellä. Guggenheim-keskustelu on valitettavasti liikkunut lähinnä museon elinkeinotavoitteiden ympärillä.

Kolmas — ja pahin riski on epäonnistunut, jatkuvasti varman päälle pelattu näyttelytoiminta. Sillä se aktivoisi nopeasti nuo kaksi edellistä riskiä. 

Neljäs riski on se, että muutenkin onnetonta kulttuuribudjettia leikataan Guggenheimin vuoksi.

Mutta summa summarum, voisimmeko viimein aloittaa keskustelun Guggenheimista?

Pasi Lyytikäinen

Kirjottaja on säveltäjä ja Pasimusic-festivaalin taiteellinen johtaja

Kommentit

  1. Ensimmäinen vähän järkevämpi kirjoitus Guggenheimista, joita olen kierrellyt lukemassa, tämä .

    Kannatan Guggenheimia. Kannatan kulttuuria yleensä.

    Tieteet ja taiteet vievät maailmaa eteenpäin. Kuuntelin radiosta Schostakovitschin Leningrad sinfoniaa, josta säveltäjä Kalevi Aho kertoi, kuinka ahneesti nälkää näkevät, jäljelle jääneet, vielä elossa olevat piiritetyn Leningradin asukkaat sitä kuuntelivat. Pysyäkseen ihmisinä he nauttivat hengenravintoa, syötyään rottia ja jopa kuolleita ihmisiä ruumiinsa nälkään. Musiikki lohduttaa, se antaa aineksia toivoon paremmasta elämästä.

    Kaikki muut taiteet musiikin ohella rikastuttavat elämää, joka muuten matelisi kuin madot pohjalukemilla. Tyhjää täynnä. Tämä on minun käsitykseni elämästä. Elämä tarvitsee muutakin kuin pelkkää työn raatamista, nukkumista ja syömistä. Ei edes uskonto tarjoa muuta kuin tuonpuoleista. Muuten se orjuuttaa ja määrää ihmistä käsittämättömillä tempuilla, joita se vaatii ihmisiltä, uskovilta.

    Kun seuraa keskustelua Guggenheimista, masentuu väkisin. Kaikki mitataan rahassa. Mielestäni kulttuuria ja elämää ei voi hinnoitella. Mutta kun niin menetellään, koska kaikki maksaa, se vie voimaa elämästä.

    Surkeaa kuunnella ihmisiä, jotka rinnastavat kulttuurin leipään ja makkaraan. Ja jos pitää valita, valitsevat leivän ja makkaran. Näin tapahtuu koko ajan. Muunkin kuin Guggenheimin kohdalla: "Ei me Helsingin herrojen huvituksia ruveta maksamaan ", oli eräskin kommentoija ilmoittanut kantansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Liisu palautteestasi! Eräs seikka, joka puoltaa mielestäni Guggenheimia on se, että suomenkaltainen, hieman sisäänpäinlämpiävä maa tarvitsisi taidekenttään ulkopuolisia toimijoita. Guggenheim saattaisi olla sellainen.

      Poista
  2. Niin hankkeen vastustajissa kuin kannattajissa on molemmissa leireissä kosolti ihmisiä, joiden tulisi jäävätä itsensä keskustelusta kokonaan sillä perusteella, että edustavat liiaksi ko. laitaa.

    On kyettävä eroittamaan toisistaan toiveet ja realismi, vaikka kuinka luonnotomalta tai masentavalta se tuntuisikin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit