Nuoret ja sivistys

Hyvä lukijani,

viime aikoina olen törmännyt moneen ilahduttavaan kulttuuri-ilmiöön. Kaikkiin näihin ilmiöihin liittyy nuoret.

Olen tutustunut moneen nuoreen, n. 13–20 -vuotiaaseen muusikonalkuun, joiden soitto on todella korkeatasoista. Monet näistä muusikoista säveltävät myös itse, ovat musiikkimaultaan ja -osaamiseltaan laaja-alaisia ja huomionarvoista heissä on halu sivistyä, kehittyä ja erityisesti pitää hauskaa musiikin parissa. He treenaavat paljon ja ovat kunnianhimoisia. Heissä on juuri sellaista tekemisen paloa, jonka on väitetty kadonneen nuorten keskuudesta ja vaihtuneen netissä roikkumiseen tai harrastusshoppailuun.

Samaa viestiä olen kuullut muualtakin. Tutut antikvariaatin pitäjät, mm. Otto ja Elmeri, ovat kertoneet, että se asiakaskunta, joka lukee klassikkoja, filosofiaa, runoutta ja kiinnostavaa nykykirjallisuutta koostuu paljolti nuorista. Ja juuri heitä vanhemmat asiakkaat siellä antikvariaateissa soimaavat sivistyksen katoamisesta — nippu Harlekiineja sylissään.

Olen myös huomannut että taidemuseoissa hiippailee paljon enemmän nuoria, kuin siihen aikaan jolloin itse olin nuori.

Kesäisin tässä Aurinkolahden rannalla eivät yleensä örvellä nuoret vaan oma ikäluokkani.

Puheet sivistymättömästä nuorisosta yleistyksenä ovat paksua puppua.



Uskoakseni nuorten sivistyksen jano johtuu siitä, että kulttuurikasvatus on 2000-luvulla uudistunut. Se on yksinkertaisesti pedagogisesti parempaa kuin aiemmin.

Eilen muuten Musiikkitalolla työskennellessäni sinne tulvahti valtava määrä Helsingin 2-luokkalaisia, kuuntelemaan Helsingin kaupunginorkesteria. Tämä on hienoa työtä! Ylipäänsä sekä kulttuurilaitokset, että yksittäiset taiteilijat ovat aktivoituneet toimimaan lasten ja nuorten parissa. Tätä koulujen ja taide-elämän yhteistyötä toivoisin vielä lisää! Taiteen pitää olla läsnä jokapäiväisessä elämässä, jotta se on osa kulttuuriamme, eikä pelkkä yksittäinen outo riitti silloin tällöin.

Meillä on oltava taiteen perusopetuksessa resursseja alussa mainitsemieni huippulupausten ohjaukseen, mutta erityisesti meillä on oltava resursseja taata kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus hyvään kulttuurikasvatukseen ja omaan ilmaisuun koko maassa. Tämän vuoksi suren kovasti sitä, että Perhonjokilaakson kansalaisopisto taistelee Mauno Järvelän kehittämien Näppäri -kansanmusiikkiryhmien olemassaolosta idean synnyinseudulla, Kaustisella.

Oma opintaipaleeni musiikin tielle alkoi Lapinlahden kansalaisopiston harmonikkaryhmästä. Sillä oli iso merkitys lapsuudessani ja sen ansiosta saatoin pikkuhiljaa kartuttaa taitojani, jatkaa opintojani ja lopulta päätyä säveltäjän ammattiin. Vaikka minusta ei koskaan olisi tullut ammattimuusikkoa, tuo harmonikkaryhmä olisi silti yksi keskeisiä lapsuuteni rakennusaineita.

Tulevaisuus on nuorten. Meillä on avaimet auttaa heitä, jos niin haluamme.

Pasi Lyytikäinen, säveltäjä

Kommentit

Suositut tekstit