Kulttuurin puolustuspuheenvuoro

Hyvä lukijani,

maanantaina kantaesitettiin Musiikkitalossa uusi teokseni "Academic Fanfare". trumpettiyhtyeelle. Jotenkin tuntuu irvokkaalta, että samalla viikolla akateeminen maailma kurittaa jälleen kulttuuria.


Tänään Oulun yliopisto ilmoitti halustaan luopua musiikkikasvatuksesta pääaineena. Eilen puolestaan Jyväskylän yliopisto ilmoitti, että haluaa luopua kirjallisuustieteestä pääaineena.

On tietysti tärkeää, ettei millään aloilla ole liikaa ylikoulutusta. Jotenkin silti tuntuu omituiselta, että juuri kulttuurialoilta leikataan niin rajusti nyt.

***

Ajatellaan ehkä suoraviivaisesti, että kulttuuri ei tuota mitään, eikä pelasta suoranaisesti ihmishenkiä. Ikävällä tavalla taiteilijat nostavat usein esiin teemoja, jotka häiritsevät tahratonta maabrändiä ja kilpailukykyä.

Se kaikki on ihan totta. Taide on rasittava kuluerä yhteiskunnalle. Ei siksi, että se veisi yhteiskunnan resursseja jotenkin erityisen paljon, vaan siksi, että taide on koira joka takuuvarmasti puree ruokkivaa kättä. On ehkä sietämätöntä hyväksyä, että kriittisyys on eräs taiteen tehtävistä. Sen lisäksi, että taide vinoilee maksajalleen, se ei oikein taivu monistettavaksi, nopeasti hynää tahkoavaksi taloudelliseksi menestystarinaksi.

Siksi taide voi tuntua vaaralliselta. Tuntuu epäilyttävältä, jos tuottavuutta vaalivassa yhteiskunnassa on alueita, jotka eivät näytä tuottavan mitään. Kulttuuri tuottaa pääsääntöisesti subjektiivisia kokemuksia, joita ei voi mitata. Kulttuuri tuottaa sisäisiä elämyksiä, joita ei voi hinnoitella. On helppo tehdä yksioikoinen tulkinta, että taito- ja taideaineilla ei ole merkitystä "oikeassa" aikuisten elämässä.

Niin houkuttelevaa kuin olisikin korvata taito- ja taideaineet "jollakin hyödyllisellä", kannattaa pohtia miksi me olemme täällä? Sen lisäksi, että me opimme tekemään hyödyllisiä asioita ja lisäämään vaikkapa sitten sitä kilpailukykyä, meidän on myös opittava ymmärtämään, miksi me pohjimmiltaan olemme täällä, mitä kaikkea ihminen voi halutessaan mielikuvituksellaan saada aikaan ja erityisesti voisiko elämällä olla joku syvempi tarkoitus kuin haalia rahaa ja tavaroita?

Kerron sinulle salaisuuden: Kulttuurin tekeminen ja kokeminen eivät ole pientä viihdykettä elämäämme. Ne ovat yksi elämämme keskeisistä sisällöistä.

Säilyäkseen kulttuurimme tarvitsee kansakunnan, jolla on valmiudet lukea romaaneja, kuunnella sinfonioita, katsoa taideteoksia ja esityksiä, piirtää, maalata, kuvata, soittaa ja laulaa itse — ja saada aikaan muutakin kirjallista tuotantoa kuin lakkautusehdotuksia.

kesäterveisin,

Pasi Lyytikäinen, säveltäjä


Kommentit

  1. Kulttuuri ei ole rasittava kuluerä eikä taide ole vaarallista.

    Kyse on vain siitä, mihin kaikkeen kulttuuriin meillä on varaa. Jostakin kulttuurin osa-alueesta pitää voida tinkiä. Mitä kulttuuria - siis johon yhteiskunta nyt laittaa rahaa - tämän blogin kirjoittaja olisi valmis vähentämään? Eli kenen nautinnosta saisi säästää?

    Oikea vastaus ei ole "ei mistään". Valittaminen on helppoa, valitseminen ei. Koeta vaikka.

    VastaaPoista
  2. Kulttuurialoilta on leikattu muutaman vuoden sisään 900 opiskelupaikkaa, kymmeniä työpaikkoja, erityisesti musiikin alalta lakkautettiin aloituspaikkoja paljon, 65% AMK:sta. Kulttuurialan osuus valtion budjetista on nipinnapin 1% luokkaa. Ei sillä valtiota pelasteta, vaikka laitettaisiin kaikki museot, kirjastot, orkesterit, teatterit yms. kulttuurilaitokset lihoiksi. Kulttuurialalla alkaisi todella olla aika sanoa, "ettei mistään". Saksassa tehtiin muutama vuosi sitten talouskurimuksen keskellä päinvastainen liike ja kasvatettiin kulttuuribudjettia. Kulttuurin tukeminen tai tukematta jättäminen on arvovalinta, ei niinkään taloudellinen pakko.

    VastaaPoista
  3. Tässä vähän tarkempia lukuja: Saksa nosti siis vuoden 2013 kulttuuribudjettia 8 prosenttia, vaikka liittovaltion kokonaisbudjetti oli pienentynyt edellisvuodesta 3.1 prosenttia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit