Kuuntelun taidosta

Hyvä lukijani,

vuoden vaihteen jälkeen olen ottanut pitkästä aikaa yksityisoppilaita. Aloitin sävellyksen opettamisen aavistuksen liian nuorena, noin 25-vuotiaana. Tuohon aikaan painin itse täysillä vielä perusopintojen parissa ja se teki muiden opettamisesta henkisesti rasittavaa; oli jotenkin outoa ohjata maisterin lopputyöhön liittyvää sävellysprojektia siinä vaiheessa, kun itse en ollut edes kandi...

Kuuntelua. (kuva: Octavian Balea)


Sävellyksen opettamisessa on eräs erikoispiirre. Moneen muuhun opetukseen liittyen taideopinnoissa opettaja kuulee tunneilla paljon luottamuksellisia asioita. Jos ajatellaan ihan pelkästään musiikin tekemiseen liittyvää kommentointia, niin jo siinä liikutaan hyvin herkillä vesillä. Vaatii opettajalta suurta vastuuta kommentoida opiskelijan valintoja: Pitäisi osata olla kriittinen, mutta tahdikas ja kannustava.

On selvää, että opettajalla on vaitiolovelvollisuus. Oppilaita vaitiolovelvollisuus ei koske. Ja sävellysopettajista on tietysti tarinoitu ajoittain hyvinkin värikkäästi. Minusta opiskelijat voisivat enemmänkin pohtia ääneen, mikä opetuksessa on hyvää ja mikä ei. Palaute on aina tervetullutta.

Opetuksen kriittinen osa on usein muuten se seikka, minkä vuoksi monella oppilaalla on kaikenlaista pientä hampaankolossaan entistä opettajaansa kohtaan.

Useimmiten paras metodi on antaa opiskelijan puhua ja selittää paljon itse. Eniten käyttämäni lause tunneilla onkin: "Kerro hieman tästä". Ongelmakohtien löytäminen on tärkeää. Sen avulla voi räätälöidä sopivia, aiheeseen liittyviä tehtäviä.

Opettaminen – niin kuin säveltäminen – onkin pääasiassa kuuntelun taitoa.

Olen korostanut oppilaille opetuksessa sisäisen kuulon (eli säveltapailun) merkitystä. Musiikkia voi tehdä monin tavoin: pianon tai muun soittimen ääressä kokeillen, laulaen, improvisoiden bändin kanssa yhdessä, tietokoneohjelmien, nauhureiden ja syntetisaattoreiden avulla. Kaikki näistä ovat erinomaisia tapoja tuottaa musiikkia.

Silti olen sitä mieltä, että musiikin kuvitteleminen – ilman apuvälineitä – on säveltäjälle erittäin tärkeä taito, jota kannattaa harjoittaa. Apuvälineellä on taipumus ohjata säveltäjän musiikillista ajattelua, ainakin omalla kohdallani. Pianon ääressä syntyy erilaisia asioita, kuin tietokoneen kanssa suhatessa tai huilun varressa improvisoiden. Ei parempaa tai huonompaa musiikkia, mutta erilaista.

Siksi olen viehättynyt livesäveltämisestä. Siitä, että istun konsertissa ja kirjoitan uuden kappaleen suoraan, ilman apuvälineitä ja korjausmahdollisuuksia (jokainen säveltäjä tuntee työpäiviä, jolloin pyyhekumi on ollut ahkerammassa käytössä kuin lyijykynä...), keskittäen ajatukset säveltämiseen ohi korvissa pauhaavan muun musiikin.

Tänään laitan itseni likoon kello 16 alkavassa konsertissa Balderin salissa ja kirjoitan piansti Jonas Olssonille uuden kappaleen.

P.S. Oheisessa videossa pianisti Kiril Kozlovsky esittää konsertissa säveltämäni miniatyyrin, jonka aiheeksi eräs henkilö yleisöstä antoi 'romantiikan'. Mikäli video ei näy ohessa, se löytyy myös täältä.






Kommentit

Suositut tekstit