Tohtoritaipaleen takasuoralta


Hyvä lukijani,

viime aikoina päiväni ovat täyttäneet jatko-opintoihini liittyvät asiat. Huhtikuun 8. päivä Helsingin Musiikkitalon auditoriossa oli tohtorin tutkintooni sisältyvien Oopperaa arjessa I—III -elokuvataltiointien katselmus. Paikalla oli tutkintoni arviointilautakuntaa ja hieman paikalle kutsumiani ystäviä ja kollegoja ihmettelemässä miten eri tavoin esitys ja todellisuus voivat limittyä yhteen. Ohessa Tori — Oopperaa arjessa III -oopperaperformanssin elokuvataltiointi, josta voi tutustua suoraan itse asiaan.


Tutkintooni kuuluvat sävellykset esitarkastettiin aiemmin keväällä samaan tapaan kuin väitöskirjateksti tiedepuolella. Avaan seuraavassa hieman, mistä musiikin tohtorin tutkintoni arvioitava osuus koostuu.

Nuottimeren keskellä. Kuva: Lauri Mannermaa

Teen tutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus -tohtorikouluun, jossa myös työskentelen tohtorikoulutettavana. Taiteellisen työni ohjaaja on Veli-Matti Puumala ja kirjallisen työni ohjaaja Tuire Kuusi. Olen mukana opintoihini ja työhöni liittyen myös Suomen Akatemian rahoittamassa Taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelmassa, joka koostuu eri taiteenalojen jatko-opiskelijoista.

Tutkintooni kuuluu seuraavat teokset:

Le Saxophone… — Oopperaa arjessa I (2010–2011)
Kohtaus kadulla — Oopperaa arjessa II (2012–2013)
Tori — Oopperaa arjessa III (2014)

Edellä mainittujen elokuvataltiointien yhteiskesto on noin 1 tunti 20 minuuttia.

Lisäksi esitarkastettiin seuraavat tutkintoon liittyvät muut teokset:

Mitä meille, harmonikalle ja kamarikuorolle Arto Mellerin runoon (2007)
La Spada del Sole, jousikvartetille (2008)
Lauluja — Sånger, sopraanolle ja pianolle Tua Forsstömin runoihin (2009)
Pariton, barytontriolle (2011)

Näiden teosten yhteiskesto on noin 53 minutttia.

Partituurisivuina laskettuna materiaalia on n. 280 sivua.

***

Työpöydälläni on edelleen tohtorin tutkintooni sisältyvä kirjallinen työ, jonka työnimi on Työskentelyä rajapinnoilla — Hälyisyyden asteen säätely musiikissani. Tällä hetkellä käsikirjoitusversiota on valmiina noin 80 sivua. Muutama luku puuttuu vielä.

Tämän lisäksi työpöydälläni on vielä tutkintoni viimeinen teos, paikkaerityinen kamariooppera Käytävä, joka saa ensi syksynä kantaesityksensä.

Tutkintoon kuuluvat pakolliset taiteen- ja tieteenfilosofiset tukiopinnot sain kasaan jo 2010. Mutta olen täydentänyt niitä vielä tuonkin jälkeen. Erityisesti Taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelmassa työskentely on laajentanut taiteellista ja tutkimuksellista ajatteluani huomattavasti. Sen piirissä olen ajautunut myös esitystaiteen piiriin ja kirjoittanut muutamia vertaisarvioituja artikkeleja. Myös vaimoni Johannan kanssa, joka väitteli käsityötieteestä tohtoriksi kevättalvella, olemme kirjottaneet yhteisartikkelit Oopperaa arjessa -projektista, jossa hän oli pukusuunnittelijana.

Tämän lisäksi olen jatko-opintojeni aikana tehnyt tietysti paljon muita teoksia ja taiteellista toimintaa joita en kuitenkaan — eri syistä — liitä osaksi tutkintoani.

Tärkeänä osana jatko-opintoja pidän myös säveltäjien omaa jatkotutkintoseminaaria, joka saatiin alulle muutama vuosi sitten. Se toimii vertaistukena, ajatushautomona ja uusien virikkeiden antajana.

***

Jatko-opintopolkuni on ollut antoisa ja polveileva. Epäuskon hetkiä on toki ollut, mutta pääsääntöisesti tutkinnon tekeminen on ollut erittäin mielekästä. Olen todella kiitollinen, että olen saanut keskittyä nämä vuodet minua erityisesti kiinnostaviin ja askarruttaviin kysymyksiin.

Vaikka isot rutistukset ovatkin vielä edessäni, niin uskallan jo sanoa: Jos olet jatkotutkinnon tekemistä harkitseva säveltäjä, niin kyllä, suosittelen lämpimästi.





Kommentit

  1. Kovan urakan olet tehnyt. Omasta mielestäni vaarana on se, että nuo asetelmat jatkotutkintoon ovat tulleet jotenkin keinotekoisesti, ulkopuolelta musikaalisen geeniuksesi..? Tarkoitan, että puhtaasti musiikillisista lähtökohdista olet tehnyt mielestäni paljon hienompaa säveltaidetta ENNEN tuota "objektivointia" ja performanssi-yhteyttä..tosissaan: olen pitänyt sinua yhtenä lahjakkaimmista nuorehkoista säveltäjistä ja nyt tuo "yliopisto-sanailu" ja dokumentointi on viennyt vähän sivuraiteille..tältä minusta tuntuu. Anteeksi jos puhun hölmösti mutta kritiikkihän lienee taideyliopiston yksi kulmakivistä?..varmasti itse tiedät mikä sinulle on parasta.
    Kaikkea hyvää ja intervallit rytiskööt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      ja kiitokset kommentistasi. Kritiikki on aina tervetullutta, se ei ole ollenkaan hölmöä, päinvastoin, varsinkin kun todella tunnut tuntevan musiikkiani.

      Minulle oli jatko-opinnoilleni oikeastaan kaksi syytä: aloin olla aiemman musiikillisen ajatteluni kanssa umpikujassa (niin nerokasta kuin se olikin ;) ). Toinen syy liittyi edelliseen. Minulle oli kehittynyt orastavia musiikillisia ideoita, jotka tuntuivat tuolloin olevan mahdottomia toteuttaa tilaussävellysten puitteissa. Jatko-opinnot tarjosivat näiden toteuttamiseen kehykset.

      Olen varma siitä, ettet ole ainoa, jonka mielestä menin vähän sivuraiteille, mutta toisaalta moni on nähnyt (itseni luen heihin), että musiikillisen hiekkalaatikkoni laajentaminen tuli tarpeeseen.

      Sävellän toki edelleen myös "perinteistä" kamari- ja orkesterimusiikkia. Näissä teoksissa kuuluu mielestäni edelleen voimakkaasti tuo jatko-opintoja edeltävä säveltäjänääneni.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit