Työpöydän äärestä

Hyvä lukijani,

viime viikot olen jakanut aikaani aika monen asian kesken. Isoin projekti työpöydälläni on Käytävä -työnimellä kulkeva paikkaerityinen kamariooppera. Sen libretto on koottu monesta eri lähteestä ja istuin alkuvuodesta mm. Kansallisarkistossa keräämässä materiaalia librettoa varten.

Libretto alkaa olla siinä vaiheessa, että on aika siirtyä tositoimiin sävellystyössä. Libretonteon ohessa olen koonnut musiikillisia ajatuksiani luonnospapereihin ja nyt olen siirtymässä partituuriluonnoksen tekemiseen. Jännittävää. Olen tästä projektista tosi innoissani!

Luonnos Käytävä -kamarioopperaa varten

Olen tiiraillut silmät killillään Tori-kamarioopperan elokuvaversion raakaleikkausta. Koko Oopperaa arjessa -trilogian kolme elokuvataltiointia arvioidaan osana taiteellista tohtorintutkintoani Musiikkitalossa 8.4.2015 klo 17.00 alkaen. Kaksi elokuvista on vielä leikkauspöydällä. Raakavedosten kommentointi on työlästä, sillä leikkauksesta pitää tehdä aika tarkat (sekuntipeliä) muistiinpanot ja lähettää leikkaajalle.

Kuvakaappaus Tori -oopperaperformanssin elokuvataltioinnin raakaleikkauksesta. 

Iltapuhteena olen suunnitellut tämän vuoden Pasimusic-festaria. Festivaalin ohjelmarunko julkistettiin viime viikolla. Jotenkin tuntuu, että tämän vuoden festivaalisuunnittelu on ollut tietyssä mielessä kevyempää, sillä edellisvuoden kokemukset ovat auttaneet suunnittelussa paljon ja nopeuttanut taiteellisen suunnittelun prosessia. Laita päivämäärät jo kalenteriisi!

Pasimusic-festarin juliste

Jatkotutkintooni liittyvää kirjallista työtä olen saanut eteenpäin myös. Tapasin hiljattain työni ohjaajan jälleen ja nyt visio kokonaisuudesta alkaa viimein hahmottua. Edessäni on muutamia kirjoittamiseen varattuja tehopäiviä, jolloin sulkeudun Suomen Säveltäjien vierashuoneeseen työskentelemään. 

Minua on helpottanut suunnattomasti ajanhallintani paraneminen. Luovuin epäkäytännöllisistä ja epäselvistä työlistoistani, jotka olivat aina kadoksissa. Kirjoitan juoksevat työtehtävät yksittäin pienille tarralapuille, jotka voi fyysisesti sijoittaa kalenteriin. Ainakin alku on vaikuttanut lupaavalta.

Työtehtäviä muistilapuilla kalenterissani.

***

Tutkimuksesta tuli mieleeni! Olen aiemminkin maininnut eräästä paheestani, antikvariaattien koluamisesta. Helsinki on kaltaiselleni bibliofiilille karmea houkutusten pesä. Joskus aion vielä postata mieliantikvariaateistani.

Viime vuonna eräs antikvariaatinpitäjätuttavani näytti minulle vanhaa kirjaa, josta saattaisin olla kiinnostunut.

Kyseessä oli alkuperäispainokset vuonna 1803 Turussa ilmestyneestä Allmän Litteratur-Tidningistä, joka oli ensimmäinen suomalainen tieteellinen lehti. Lehteä toimitti Frans Mikael Franzén ja sen toimituskuntaan kuului muun muassa Henrik Gabriel Porthan.

Vaikka julkaisun nimessä on sana 'litteratur', ei julkaisu ollut kirjallisuuslehti. Tuolla sanalla viitattiin vielä tuohon aikaan kaunokirjallisuuden sijasta tieteelliseen kirjoittamiseen. Itseasiassa Porthan vähätteli romaaneja ja kertomuksia.

Lehdelle kävi huonosti. Epäluuloinen Kustaa IV Aadolf lakkautti sen, sillä hän pelkäsi, että tämän tapaisten julkaisujen kautta leviää maahan vallankumouksellisia aatteita. Olihan valistusaatteet olleet syöksemässä kuningasta vallasta Ranskassa vain neljätoista vuotta aiemmin. 

Julkaisu oli aikoinaan huomattavan edistyksellinen. Lehdessä on aikakauden huomioonottaen hyvin toimitettuja tieteellisiä artikkeleita, katsauksia ja uutisia eri puolilta Eurooppaa.

Lehdeltä ilmeistyi vuoden 1803 aikana peräti 104 numeroa, yhteensä 832 sivua. Aikamoinen suoritus. Lehden lakkauttaminen ei muuten auttanut Kustaa IV Aadolfia, sillä muutamaa vuotta myöhemmin, epäonnistuneen Suomen sodan päätteeksi hänet syöstiin vallasta. Vallankaappausta johti muuten suomalaissyntyinen kenraali Carl Johan Adlercreutz.




Tätä kyseistä kappaletta oli tilannut 35-vuotias Erik Engman, joka toimi vuonna 1803 Laukaan seurakunnassa armovuodensaarnaajan nimikkeellä. Hän oli kaikkien numeroiden ilmestyttyä sitonut lehdet yhteen ja valmistanut kannet vanhan messukirjan sivuista. Kannen hän on 'marmoroinut' vesiväreillä. Pääsin alkuperäisen omistajan jäljille, sillä eräillä sivuilla oli säilynyt käsinkirjoitettu merkintä: Engman, Laukas




Kommentit

Suositut tekstit