Mitä säveltäessä tapahtuu?

Hyvä lukijani,

'ppp' on lyhenne sanoista piano pianissimo, erittäin hiljaa.

Sen lisäksi käytän samaa lyhennettä myös sanoille  'pidä perse penkissä'. Sävellysperiodin ollessa tiiviimmillään, hoen tätä usein itselleni.

***

Säveltäminen on istumislaji. Intensiivisten periodien aikana istumista tulee käsittämättömät tuntimäärät putkeen. Aikaa menee yksinkertaisesti jo siinä, että musiikki tapahtuu ajassa. Sen kuvitteleminen on aikaan sidottua. Tämän lisäksi musiikin kuvitteleminen on erityisen hidasta. Siinä on käsittämätön määrä palikoita, jotka täytyy yhtä aikaa ottaa huomioon.

Moni on kysynyt minulta, että mitä tarkkaan ottaen säveltäessä tapahtuu, ja miksi se on muka niin vaikeaa?

Luonnosvaiheen muistiinpanoja.

Yritän tällä kertaa vastata kysymykseen lyhyen nuottiesimerkin kautta.

Oheinen tahti on maaliskuun lopussa kantaesitettävästä Jiän iänj (The Sound of Ice) -nimisestä sooloharmonikkateoksesta. Tahteja teoksessa on yhteensä 174. Tämä on tahti 103.

Ennenkuin pääsin varsinaisesti säveltämään minun piti ratkaista seuraavat asiat:

1. Koko teoksen yleisluonne: Millaisia musiikillisia tunnelmia teoksessa on? Tässä kyseisessä teoksessa tilaaja (harmonikkataiteilija Mika Väyrynen) esitti pyynnön, että teos tavalla tai toisella kommentoisi romantiikan ajan musiikkia.
2. Muoto: Miten teos mahdollisesti voisi jaksottua. Millaisia karaktereja teoksessa on?
3. Harmoniat: Millainen harmoniamaailma teoksessa on? Mitkä asiat harmoniassa ovat leimallisimpia teokselle?
4. Millaisia melodiset kaarrokset ovat yleisilmeeltään? (Tätä tietysti piti pohtia yhdessä noiden aiempien asioiden kanssa.)
5. Mikä on teoksen vaikeusaste esittäjällle? (Tätäkin aina pohdin.)

Oikolukuvaiheen muistiinpanoja.

Tässä vaiheessa tein ensimmäisiä luonnoksia teosta varten (n. 5 kappaletta), joista osan lähetin kommentoitavaksi tilaajalle.

Tämän jälkeen aloitin sävellystyön kolmesta eri kohdasta teosta. Mietin, mitkä asiat toistuvat teoksen läpi ja mitkä jaksot ovat tyypillisiä juuri tälle jaksolle, tälle fraasille, tälle tahdille.

Jossakin vaiheessa edessäni oli tämän seuraavan tahdin sävellystyö.

Ennen kuin siitä tahdista oli sävelletty ääntäkään, minun piti ratkaista seuraavat asiat:

1. Onko musiikki edennyt tähän pisteeseen siten, kuin olen halunnut. Jos ei, niin muuta edellisiä tahteja, jos joo, niin asia siltä osin OK.
2. Mitä tulee tapahtumaan tämän tahdin jälkeisessä tahdissa? Entä sen jälkeen? Minne tekeillä oleva fraasi vie pitemmän ajan kuluessa? Mitkä olisivat eri vaihtoehtoja? Kuinka kauan tätä jaksoa tulee vielä kestämään, ennen kuin seuraava alkaa?
3. Mitä tulevan tahdin materiaalissa on samaa/erilaista kuin aiemmisssa tahdeissa? Mitä samaaa/erilaista tulee olemaan tulevissa tahdeissa?
4. Miten tahti rytmittyy/jaksottuu/hahmottuu?
5. Miten eri äänet etenevät?
6. Millainen on harmoninen kulku tahdin yli ja miltä se kuulostaa mahdollisesti isommassa mittakaavassa.

No niin, kun nämä on ratkaistu, päästään varsinaisesti kirjoittamaan niitä nuotinmollukoita.

Tässä esimerkkikohdassa muistaakseni mietin ensiksi melodisen kulun ja sen rytmin. Sen jälkeen ratkaisin tahdin harmoniat ja hahmottelin bassolinjan. Rytmi sykkii tässä 7/8-osa tahtilajissa 4+3. Keskeisiä melodian runkosäveliä ovat f,g ja a. Melodian hahmo määräytyi edellisten tahtien perusteella, ja siten, että seuraavissa tahdeissa sama materiaali pystyy jatkamaan luontevasti kulkuaan. Tuo tahdin lopulla oleva koristeellinen rytmihahmo on jakson yleisilmeen kannalta tärkeä, mutta toisaalta myös tuo tahdin alkuosan pisteellinen rytmi samoin. Lisäksi vasemman käden 8-osa rytmi on tässä nimenomaisessa kohdassa leimallinen. Se, että seuraavassa tahdissa tuo koristeellinen rytmi siirtyy bassoon, tuli varmasti päätettyä jo tässä vaiheessa.

Sitten tarkat säveltasot. Ideana on, että harmoniassa soi yhtäaikaa ainakin yksi riitasävel ja sitä lieventävä konsonanssi. Tahdin alussa riitasointi on basson ja melodian välillä. Väliäänen a pehmentää sointia ollen konsonanssi molemmille äänille. Basson siirryttyä gis:lle dissonanssi siirtyy basson ja väliäänen välille ja melodia ja basso ovat konsonoivassa suhteessa. Tahdin toisella puoliskolla dissonanssi on taas melodian ja basson välillä ja oikean käden äänten noustessa basso pysyy iskualan vaihduttua paikoillaan. Sen jälkeen dissonanssi on väliäänten välillä ja ihan tahdin viimeisellä 32-osanuotilla ääriäänissä.

Sitten kokeilua, että tahti soi niinkuin olin ajatellut.

Korjasin enharmoniat mahdollisimman johdonmukaisiksi. Mietin tarvittavan informaation fraseerausta ajatellen (kaaret ja dynamiikka).

Kun olen sävelsin seuraavia tahteja jonkun matkaa, palasin tähän tahtiin ja mietin vielä, että se on johdonmukainen.

Tahti 103 teoksesta 'Jiän iän' sooloharmonikalle
























Kun teos valmistui, joka tahti vielä oikoluetaan tarkasti. Moneen kertaan. Silti virheitä aina jää...

Tämä ajatusmylly ei toimi tällä tavoin lineaarisesti kuin asian kuvasin, vaan isona ajatusvyyhtinä jossa muun muassa edellä mainitut asiat pulpahtelevat mieleen, sen kaiken lisäksi mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, koska se kuuluu musiikin keksinnän ei-verbalisoidun maailman piiriin.

Päivitys 25.5.2014:

Harmonikkataiteilija Mika Väyrynen kantaesitti tämän ja teoksen 173 muuta tahtia 31.3.2014 klo 19.00 Musiikkitalon Camerata-salissa. Teos oli mukana keväällä hänen Euroopan kiertueellaan. Sitä esitettiin menestyksekkäästi mm. Kroatiassa (jossa se myös televisioitiin), Espanjassa ja Saksassa.

Vielä tämän kiertueen jälkeen tapaamme Mikan kanssa ensi viikolla ja teemme nuottiin korjauksia.

Yhden teoksen sävellysprosessi on pitkä. Joskus jopa säveltäjän elämän mittainen.



Tässä taltiointi teokseni esityksestä Vilnasta marraskuulta 2014, ole hyvä.










Kommentit

Suositut tekstit