Joulukalenteri - 3. luukku

Hyvä lukijani,

kolmannessa luukussa pohditaan keskeneräisiä asioita.

***

Sinuallakin on varmasti jäänyt joskus kesken jokin työ.

Säveltäjän työn viheliäisimpiä puolia - varsinkin laajojen teosten kohdalla - on se, että sävellysprosessi on pitkä, hidas ja usein myös kuoppainen.

Ja se tarkoittaa sitä, että täytyy pystyä elämään keskeneräisten asioiden kanssa, joskus jopa vuosia.

Kesken.


Tämän lisäksi silloin tällöin käy niin, että joku työn alla oleva työ jää syystä tai toisesta pysyvästi keskeneräiseksi.

Se riipii.

Tunne on varmasti kaikille tuttu. Monen verstaasta, neulekopasta, palapelilaatikosta ja vaikkapa uudenvuodenlupauksista löytyy aloitettuja, mutta keskeneräisiä projekteja.

Eihän ne mieltä ylennä.

***

Sävellyksen keskeneräisyydelle voi olla monia syitä. Eräs (ja makaaberein) syy on kuolema, joka on ehtinyt niittää säveltäjän ennen kaksoisviivaan ehtimistä. Tästä tunnetuin esimerkki on Mozartin Requiem, jonka täydensi valmiiksi hänen oppilaansa jäljelle jääneitten luonnosten pohjalta.

Toinen tunnettu esimerkki on Schubertin 8. sinfonia, lisänimeltäänkin "Keskeneräinen". Tämän sinfonian keskeneräisyyden syytä ei itseasiassa tiedetä. Todennäköisesti työ jäi tavalla tai toisella jumiin, eikä suunnattomasta sävellysnopeudesta tunnettu Schubert ehkä malttanut jäädä availemaan sinfonisia lukkoja.

Schubertin keskeneräisen sinfonian käsikirjoitusta.

Yksi syy on se, että musiikki lähtee jotenkin väärään suuntaan. Ideat joita kirjaa ylös, kertovat nopeasti (toivottavasti nopeasti) että ei ainakaan näin. Näistä aineksista ei tyydyttävää sävellystä synny.

Voisi ajatella, että ns. turha työ masentaa.

No niin se masentaakin. Virvoituksena olen muistellut aina Edisonin nimiin laitettua lentävää lausetta:

En ole epäonnistunut, olen vain keksinyt kymmenentuhatta asiaa jotka eivät toimi.


***


Eräs syy keskeneräisyyteen, joka itsellekin on aika tuttu, on se, että sävellys menettää prosessin aikana kiinnostavuutensa. Minulle on käynyt näin useasti.

Eräs tällainen teos syntyi jatko-opintojeni alkuvaiheessa, jolloin halusin kokeilla harmonian tasaista dissonoivuuskasvua.

Sen pohjalta syntyi idea naittaa yhteen dodekafonia, minimalismi, tonaalisuus ja klasssinen polyfonia.

Syntyi Rivi-era -niminen keskeneräinen sävellys.

Tai oikeastaan kaksi sävellystä.

Ensimmäinen on suoraviivainen kappale, josta valmistui vain particelli, ilman soitinnusta.

Toisessa versiossa kehitin ideaa eteenpäin sarjallisuuden suuntaan, jossa minimalistisesta ilmaisusta on luovuttu ja jossa myös rytmiset parametrit oli sidottu kahdentoista muuttujan sarjaan. Lisäksi sävellyksen tempot vaihtuivat ja muotoratkaisu ei ollut samalla tavoin portaaton kuin edellisessä versiossa. Päinvastoin. Uudessa versiossa korostetaan jaksojen taitteita tekstuurin ja orkestraation avulla.

Tämän toisen version kirjoitin puhallinkamariyhtyeelle ja siitä on olemassa partituuriluonnos.

Kumpikin on kirjoitettu alusta loppuun, mutta kumpikaan ei ole valmis.

Eikä todennäköisesti valmistu, ellei joku puhallinkokoonpano innostu sarjallisen musiikin esittämisestä...

Tässä Rivi-eran perusrivi, joiden erilaisista käyttötavoista teos muodostuu.



Rivin olen rakentanut siten, että erilaisia transpositiotasoja hyödyntäen, riveistä saa päällekkäin ladottuna pikkuhiljaa kasvavan dominanttiseptimisointuketjun ja sen jälkeen dissonanssi dissonanssilta harmonian laajentumisen aina 12-säveliseksi saakka.

Idea on ihan hauska, mutta lopputulos tylsän suoraviivainen.

Mm. dodekafoniaa ja tonaalisuutta yhdistävän Rivi-eran luonnostekstuuria.

Alkuperäisen, orkestroimattoman luonnoksen midiversion (luonnollisesti keskeneräisen) voit kuunnella urkusoinnein ohesta:









Kommentit

  1. Innostavaa ja lohdullista tekstiä, Pasi. Kiitoksia! Ja mä tykkäsin tosta keskeneräisestä kappaleesta! Ja ihan noin, urkusaundeilla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Iiro kommentistasi! Joskus sävellysideat eivät vain löydä omaa paikkaansa vaikka kuinka yrittäisi. Jostain syystä varsinkin tämän urkujumputuksena kuullun Rivi-era -version kanssa on niin. Puhallinyhtyeversio (joka on oikeastaan oma sävellyksensä, sillä näiden versioiden yhteyttä toisiinsa on hankala edes havaita) on itselleni läheisempi, mutta siinäkin on omat hiidenkivensä loppuunsaattamisen esteenä. :)

    VastaaPoista
  3. Sävellysoppiin! :)

    VastaaPoista
  4. Hehee! :D Sävellysoppia on taottu tähän kalloon niin monen opettajan toimesta, että tokkopa enää auttaisi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit