Joulukalenteri - 16. luukku

Hyvä lukijani,

Eilinen myräkkä rauhoittui yön aikana ja meri aaltoilee jälleen rauhallisena. Sää lämpeni jälleen ja mieleen hiipii väkisin talvea odottavan Rurikin sanat Veikko Huovisen romaanissa Hamsterit:

Näemmekö enää koskaan lunta?

Eilen, saapastellessani myrskyä päin rannalla, tajusin kuinka tärkeäksi elementiksi meri on noussut elämässäni.

Se on hämmentävää, sillä olen itse Pohjois-Savon lätäkköjen kasvatti.

Meri innoittaa.

Viime kesänä sävelsin Meren kehtolaulu  -nimisen pienen huilusoolon sukulaistytön ristiäisiin. Ohessa videolinkkinä itsetuhistu taltiointi ja nuotti kappaleesta.



Merta voisi selittää loputtomiin.

Sanoin,

sävelin ja

kuvin.

Mutta meren selittäminen on tietysti pohjimmiltaan yhtä järkevää kuin taiteen selittäminen.

Selitykset ovat välillä tarpeen, mutta silti tärkeintä on että elää täysillä sen mitä haluaa kokea.


Aalto hajoaa pisaramereksi.


Meriasetelma.

Sumumaisema.

Rauhoittunut meri aallonmurtajalla.
Mukavaa viikon alkua!

P.S.
Jos satut liikkumaan Musiikkitalolla iltapäivällä niin tule kuuntelemaan auditorioon Katariina Nybergin luotsaamaa Taiteilijan verkkonäkyvyys -seminaaria klo 15.00 - 17.00. Olen puhumassa siellä vieraspaneelissa yhdessä Helsingin Sanomien NYT-liitteen päätoimittaja Jussi Pullisen ja yrittäjä Annu Niemisen kanssa. Tilaisuus on englanninkielinen ja siihen on vapaa pääsy.

Kommentit

Suositut tekstit