Mummon muistolle


Hyvä lukijani,

ajattelin muistella mummoani muutamalla rivillä.

Äitini äiti, Kuusjärven mummo, oli syntynyt Parikkalassa. Nuoruutensa hän asui Laatokan Karjalan Impilahdella, josta lähti perheineen sotaa pakoon kahdesti. Toisella kertaa evakkoon lähtö tapahtui puolen tunnin varoitusajalla. 

Mummo oli uskovainen, mutta ei ahdistavalla tavalla. Mummon usko oli jotenkin eleetöntä, puhdasta ja valoisaa – ei mitään imelää herätyshihhulointia tai synkkää lopunaikojen ennustelua. Mummo kävi välillä kirkossa, mutta kuunteli enimmäkseen sunnuntain jumalanpalveluksen radiosta. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että usko kantoi mummoa läpi sodan arpien, avioliiton, työn ja ison lapsikatraan kasvattamisen. 

Ollessani viisivuotias lauloin paljon. Mummo koetti opettaa minulle virsiä, mutta minä en lämmennyt idealle, vaan totesin:

    Ee nuoret taevasta tarvihe. Vanahat ne taevasta tarvihtoo.

Voimakkaimmin mieleeni on jäänyt iltarukoushetket mummon vieressä. Niissä mummo rukoili kaikkien lähisukulaisten puolesta, jotka hän jaksoi illasta toiseen nimi nimeltä erikseen mainita rukouksessa. Sen loppuun liittyi aina evakon harras toive, ettei sotaa enää koskaan tulisi.

Olisin muuten varmasti monesta eri syystä eronnut kirkosta jo aikoja sitten ilman lapsuuskokemuksiani mummolassa.

***

Mummola! Kun tulimme käymään Kuusjärvellä, kääntyminen mummolan pihatielle sai minut riehaantumaan. Vanhan pellon kivirauniot, ikivanhat pihlajaan naulatut tikapuut, mummon naapurin sauna ja tien toisella puolella kaivo, isot kuuset joiden välistä kiihdytetään vielä mummolan mäki ylös, ne kaikki oli piirretty minulle muistoihini lähtemättömästi jo parivuotiaana. Ykskaks oltiin mummolan pihassa ja mummo kiirehti portaille vastaan.

Mummolan pihakeinussa noin 2-vuotiaana
Mummo paistoi karjalanpiirakoita vanhassa isossa leivinuunissa, jossa hiilet vedettiin uunista ulos ja ohjattiin sivuluukusta tuhkapesään.         Mummolan kaunis talo oli valmistunut 20-luvun alussa opettajaperheen asunnoksi. Pihapiirissä oli luonnonkivistä tehty navetta, jonka yhteydessä huussi ja halkoliiteri. Vieressä oli sauna, aitta ja leikkimökkinä toiminut kesähuone. Auringonvalo siivilöityi iltapäivällä suuren pihakoivun läpi tuoden mummolan pihaan aivan erityisen valon.

Karjalanpiirakoita

Olin pikkupoikana aika monena vuonna mummon luona hoidossa hiihtolomien aikana. Kuusjärvelle jääminen oli minulle kova paikka vaikka mummosta tykkäsinkin. Itku talttui pian vanhempien ja sisarusten lähdettyä ja aloin leikkiä leluilla, jotka olin ottanut kotoani mukaan.

Piirsin paljon mummon luona. Mummo kaiveli aina esiin kirjepaperia ja kuulakärkikynän, johon sitten suhersin piirroksiani.

    Sinustahan taitaa tulla arkkitehti, mummo kannusti.

Mukavinta mummon kanssa oli kaupassa käyminen. Kauppaa piti ystävällinen Mertasen setä. Kävelimme kilometrin verran kaupalle. Alkumatka mentiin mummolan vanhalle pellolle vievää tietä pitkin. Pelto oli jo tuolloin pääosin kesannolla ja kasvoi sankkaa pajukkoa. Keskellä oli jäljellä mummon pieni perunamaa. Peltotien päässä harmaantui lato jonka ovenraosta näkyy vanha traktori, jota olisin aina mielelläni halunnut päästä katsomaan lähempää. Peltotien päässä oli pieni polku syreeniaidan läpi koulun tontin puolelle. Sieltä menimme aaltopellistä tehdyn tunnelin kautta valtatien alitse.

Kun lumituiskut saivat sydäntalvella niskaotteen kinttupoluista niin joudumme kävelemään valtatien laitaa. Silloin mummoa pelotti.

   Huijjui! Tuas män iso auto. Oothan sinä Pasi siinä mummon vieressä. Mummoo ihan pelottaa, jos sinä jiät auton alle.


    En jiä, vakuuttelen mummolle. 

Mummon kanssa armeijan nuorena soitto-oppilaana 1990-luvun alkupuolella
Useimmiten mummolassa ei ollut mitään tekemistä. Pötköttelin räsymatolla ja laskeskelin värikkäiden raitojen lukumäärää. Silloin nuo hetket tuntuivat tylsiltä ja turhilta. 

Nyt ne ovat minulle hyvin tärkeitä.

Kiitos mummo kaikesta. Pyhien joukkoon kuulut ehdottomasti.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit