Romantiikkaa

Hyvä lukijani,

ajattelin lähettää taas vaihteeksi ns. työpöytäpostauksen.

Edessäni on synnytystuskissaan harmonikkavirtuoosi Mika Väyrysen minulta tilaama uusi teos. Parhaillaan painin teoksen viimeisten puolentoista minuutin kanssa.

Olo on samanlainen kun pitkän junamatkan viimeisellä asemanvälillä. Odottaa hartaasti määränpäähän pääsyä, mutta tuntuu, että tuo viimeinen pätkä kestää loputtoman kauan.

Mika teki kappaletta varten eräänlaisen tehtävänasettelun: Teoksen pitäisi tavalla tai toisella resonoida romantiikan ajan, eli 1800-luvun taidemusiikin ilmaisua. Kyseessä ei ollut siis tavanomainen variaatiosarjatilaus, vaan kokonaisvaltaisemmin romantiikaa koskettava teos.

Tehtävä on ollut samaan aikaan mukavan hankala, innostava ja provosoivakin. Romanttisen ohjelmiston hegemoniaa on totuttu vähän inhoamaan nykysäveltäjien (ja toisaalta myös vanhan musiikin esittäjien) parissa.

Nyt kuitenkin päätin heittää em. asenteet jorpakkoon ja lähdin imemään estottomasti vaikutteita romantiikan ajan ilmaisusta.

Innoittajaksi teokselle valitsin romantiikan (varsinkin suomalaisen) parhaiden perinteiden mukaisesti luonnon. En kuitenkaan ajatellut maalailla suuria pastoraali- tai merimaisemia, vaan etsin innoittajan rantojen jokakeväisestä ja -syksyisestä äänimaisemasta:

jään äänestä.

Murtuva jää järven tai meren armoilla pitää kiehtovaa ääntä. Rakenteestaan riippuen se kihisee, kirskuu tai pitää matalaa hädin tuskin kuuluvaa valitusta.

Tämä mielikuva erilaisista jään äänistä toimi minulle sävellystyön lähtökohtana.

Tuulisella säällä jäät pitävät kiinnostavaa ääntä rannoilla.

Seuraavaksi pohdin omaa suhdettani romantiikan ajan musiikkiin. Sibelius, joo, ja Mendelsshon, Verdi, Wagner, Brahms ja Rossini juu. Mahler, Strauss, Chopin tietty.

Säveltäjien tyylin apinonti olisi tuntunut halvalta ratkaisulta. Tyylipastisseja sain tehdä riittämiin sävellysopinnoissani. Lisäksi en halunnut tehdä kappaleesta ironista. Ei mulla mitään selvittämättömiä kalavelkoja romantiikan kanssa ole.

Niinpä mietin:

Mitä romantiikasta haluaisin minulle välittyvän?

Tuli seuraavanlainen lista:

- Soinnin mehevyys (terssien ja sekstien hegemonia)
- ilmaisupaine
- rubato
- tunteellisuus
- herkkyys

Nämä hyveet mielessäni aloin suunnitella uutta teosta. Yhdistin em. kvaliteetit mielikuviini jään äänistä. Ilmaisu alkoi tuntua loogiselta nopeasti. Sitä paitsi säveltasoilla työskentely tuntui syntisen hyvältä edellisen teoksen lähinnä hälyistä ja teatterielementeistä koostuneen ilmaisun jälkeen.

Soinnin mehevyyttä lähdin hakemaan terssi- ja sekstirakenteiden hyödyntämisellä teoksessa itselleni tuoreella tavalla yhdistämällä konsonoivaa sointia karakterisiin, laajalle oktaaviavaruuteen hajoitettuihin dissonansseihin.

Ilmaisupaineen esiintuominen löytyi vahvoista melodisista eleistä, rubato intiimistä ja lähes jatkuvassa muutostilassa olevasta temposta. Tunteellisuus ja herkkyys löytyi jotenkin näiden kaikkien yhdistelmästä. Taustalla mielikuva jään äänistä.


Luonnossivu uudesta harmonikkakappaleesta

Kun teoksen sävellystyö siirtyi takasuoralle, tuli mieleeni kappaleelle nimi. Se on:

Jiän iänj

Nimi on savoa (suomeksi Jään ääni). Se muistuttaa minua lapsuuden keväisistä äänikokemuksista Onkiveden rannalla.


Kommentit

Suositut tekstit