Kuopio ja kulttuuritahto

Savon Sanomissa 12.10.2013 uutisoitiin Kuopion kaupunginorkesteriin kohdistuvista leikkaussuunnitelmista. Pohjois-Savon ja koko Suomen kulttuuriväki (minä mukaan lukien) vetäisi aamukahvit väärään kurkkuun lukiessaan uutisen ja nousi voimakkaasti puolustamaan orkesteria ja pohjoissavolaista kulttuurin tukemista ylipäätään.

Pelkästään omaa kärkevää blogiterveistäni käytiin vuorokauden aikana lukemassa yli 5000 kertaa. Kuopion tilannetta analysoi kirjoituksissaan ja haastatteluissa ansiokkaasti Savon Sanomien Seppo Kononen ja kapellimestari Atso Almila

Suomen orkesterihätä uutisoitiin myös maamme rajojen ulkopuolella; esimerkiksi internetjulkaisu Arts Journal kirjoitti Kuopion ja viiden muun suomalaisen kunnan orkestereiden toiminnan supistamissuunnitelmista.

Sain Pohjois-Savosta useita yhteydenottoja niin paikallisilta päättäjiltä, kulttuuriväeltä kuin yleisöltä. 

Viesti oli sama: Kulttuuri on Pohjois-Savolle tärkeä asia laajalla kansalaisrintamalla ja myös poliittisesti.

Tämän aamun Savon Sanomissa otsikoitiin: Orkesterin puolesta 6-1. Kuopiolaiset valtuustoryhmien puheenjohtajat vakuuttavat lähes yhtenä rintamana kulttuuritahtoaan. Huomionarvoista on, että Kuopiossa orkesteria puolustaa vahvasti myös Perussuomalaiset.

Kävi ilmi, että väliinpitämättömyys kulttuurista tai uhkakuvien maalailu onkin vain osa muutaman harvan poliitikon ja virkamiehen retoriikkaa.



Vaikka olen näissä parissa blogitekstissä keskittynyt puhumaan kaupunginorkesterin puolesta, viestini koskee koko kulttuurikenttää:

Pohjois-Savossa on upeaa, elävää kulttuuria kaikilla aloilla, esimerkiksi kuvataiteessa, tanssissa, kirjallisuudessa, musiikissa ja  teatterissa. ANTI-festivaali on tuonut oman raikkaan ja kansainvälisesti tärkeän lisänsä Kuopion kulttuuritarjontaan.

Tätä osaamista kannattaa vaalia ja siitä kannattaa kertoa maailmalle muulla tavoin kuin lakkauttamisvihjailuin ja vähätellen kulttuurin merkitystä, sillä:

Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmaksi


Kommentit

Suositut tekstit