Mollissa - symboleista

Tapaninpäivän aamurusko Aurinkolahdella.

Vanha sanonta 'Aamurusko, illan pasko' piti harvinaisen hyvin paikkansa Tapaninpäivänä. Kaunis aamuauringon kaje muuttui yötä kohti suojakeliksi.

Minä sain sitten jonkin flunssan ja jäin tänne kotiin potemaan kuumetta, kun muu perhe suuntasi Jyväskylään.

Mollissa mennään.

***

Täällä taiteilijatalossa on ollut aavemaisen hiljaista koko päivän. Hiljaisuuden innoittamana päädyin pohtimaan sohvalle nuotinnoksen ja soivan välistä suhdetta (joo, ei tosiaan mee hyvin).

Musiikkia sävelletään, esitetään ja analysoidaan erilaisten symbolijärjestelmien avulla. Nämä symbolijärjestelmät poikkeavat toisistaan musiikkityylistä riippuen.

Nyt kun tulin maininneeksi mollioloni, niin saivarrellaan sitten vaikka siitä.

Kaikki alla olevat luonnehdinnat ja symbolit voidaan palauttaa yläkäsitteeseen molli.





On kontekstista riippuvaista millä merkkijärjestelmällä kommunikoimme, kun tarkoitamme mollia. 

Ylhäällä olevat esimerkit symbolisoivat tavalla tai toisella mollia. Myös soiva molli voidaan tulkita symbolina. 

Mitä molli sitten symbolisoi? Länsimaisessa musiikkikulttuurissa molli on kuvastanut usein surua ja ahdistusta ja duuri iloa siinä määrin, että voidaan puhua jonkinlaisesta kulttuurisesta sopimuksesta. Tämä on eräänlainen kulttuurinen trivialisointi, joita musiikissa esiintyy runsaasti. Myös esimerkiksi alaspäinen kromaattinen astekulku on usein tulkittu ahdistusta kuvaavaksi.

Tällainen kulttuurinen leima ei useinkaan synny musiikissa autonomisesti vaan kosketuksessa jonkin toisen taidemuodon - usein runouden tai oopperan teatteri-ilmaisun kanssa. 

Voidaan kysyä, olisiko romanttista musiikkia olemassa ilman romanttista runoutta tai draamaa? 

Myös atonaalisen musiikin yhdistäminen 50-luvun Hollywoodin kauhuleffojen kuvalliseen kerrontaan leimaa modernia musiikkia samalla tavoin kuin urkumusiikki kuoleman symbolina.

***

Muistanette varmaan, ettei antiikin Kreikassa tehty juuri eroa musiikin ja runouden välille. Voi olla ettei sitä ole kaikista väitteistä huolimatta oikeasti tehty laajassa mielessä myöhemminkään. Me emme vain ehkä havaitse tuota taiteiden tiivistä yhteyttä. 

***

Symboleja, merkkejä ja merkityksiä eri tasoilla tutkivat semiootikot. 

Olen tutustunut Peircen ja Tarastin ajatuksiin semiotiikasta ja hieman potkua semiotiikkaan perehtymiselle antoi Julia Kristevan symposiumesitelmän kuuleminen Tukholmassa joulukuun alussa.

Aika ei riitä kaiken mielenkiintoisen läpikahlaamiseen, mutta merkin ja soivan välistä suhdetta tulee pohdittua työhuoneella siinä määrin, että ehkäpä on syytä hieman tutustua semiotiikkaan...

Kommentit

Suositut tekstit