Joulukalenteri - 23. luukku

Hyvä lukijani,
joulunviettoon kuuluu monissa perheissä perinteiset jouluruoat. Monet niistä ovat ihmeellisen makuisia, voimakkaasti maustettuja.
Joulun makuihin kuuluu inkivääri, kaneli, neilikka, kardemumma, pomeranssinkuori, anis ja moni muu mauste, joita ei kovin viljalti muina aikoina käytetä.
Eksoottisia mausteita

Monet mausteisista ruoista, limpuista, ja makeista leivonnaisista ovat peräisin keskiajalta, jolloin niitä syötiin ylhäistön piirissä ympäri vuoden. Eksotiikka oli eräs syy mausteiden käyttöön. Lisäksi yrttien ja mausteiden parantavaan voimaan uskottiin lujasti (ks. vaikkapa Agricolan teksti joulukuusta). Oli myös raadollisempi syy. Huonojen raaka-aineiden maku saatiin kätevästi peitettyä voimakkailla mausteilla. Sokeria ei juuri Pohjolassa hovien ulkopuolella käytetty. Syynä oli hinta. Keski-Euroopassa reilu viisi kiloa sokeria maksoi sydänkeskiajalla hevosen verran. 
Eräs Pohjolaan hansakauppiaiden mukana tullut heikkolaatuinen tuote oli viini. Pohjolassa oli totuttu juomaan sahtia, olutta ja hunajapohjaista simaa. Viinin menekki oli pientä. Lähinnä ylimystön ja kirkonmiesten piirissä viini oli suosittu ruokajuoma. 
Hansalaivoja Kööpenhaminan satamassa.

Koska viinintuntemus täten oli pohjanmiesten keskuudessa heikkoa, matkaan lastattiin pääasiassa huonolaatuista reininviiniä, joka päivä- jopa viikkotolkulla ruumassa hölskyttyään vaihtelevissa sääolosuhteissa oli suorastaan surkeaa laadultaan.  Sitä ei juonut keskiaikainen Erkkikään. Niinpä kauppiaat maustoivat ja makeuttivat viinin eksoottisilla mausteilla.
Tämä juoma teki lämmitettynä kauppansa nimellä glödgat vin, lämmitetty viini.
Glögi oli syntynyt.

Glögimausteita ja punaviiniä odottamassa yhtymistään

Mausteet ja tuntemamme jouluruoat olivat herrojen herkkua. Omat eränkävijäesi-isäni Savo-Karjalassa söivät tuohon aikaan juhlaruokana uunissa haudutettua ohrapuuroa, kalakukkoa, naurishaudikkaita, kalaa, riistaruokia ja erilaisia piirakoita.
Juhlajuomina olivat piimä ja sahti.
Kolme ruokalajia on peräisin keskiajalta sellaisenaan: Hernekeitto, lipeäkala ja mämmi.
Karjalanpiirakoita
Ahvenkukko
Eivätkä keskiajan itäsuomalaiset vielä joulusta tienneet mitään - eivät paljon myöhemminkään. Vielä 1900-luvun alkupuolella siellä kulki sanonta: Herroilla joulu, talonpojalla kekri.
Kekrin- eli köyrinjuhlaa vietettiin Itä-Suomessa pitkään. Se oli vuodenkierron tärkein juhla, ja sen joulu ohitti Savossa vasta myöhään uudella ajalla.
Kekrin tärkeydestä - ja aikoinaan aina läsnä olleesta puutteesta - kertoo hauska ikivanha jouluruno Ylä-Savosta:
Tuleppa tänne Tuomas kulta,tuoppa joulu tullesas!Joovu joulu, suavu köyri,Pian tule peäsiäinen.
Kyll' on kystä aetassa,Paljon pantuna varalle:Sirkan rees, puarman jalaka,peepposen peräpakara,sisliskon silimäpuol
ja sammakon sakarivarvas.


Lähteet: Keskiajan keittokirja. Pirkko Jurvelin. Art House. Jyväskylä, 2007.Keskiajan keittiön salaisuudet. Jukka Blomquist & Auri Hakomaa. Minerva. Jyväskylä, 2006.Suomen kansan vanhat runot -tietokanta: http://dbgw.finlit.fi/skvr/ 22.12.2012.

Kommentit

Suositut tekstit