Tutkien ja vähän hutkienkin

Taiteellisen tutkimuksen rintamalla on täysi rähinä päällä.

Tai ainakin minä rähisen.

Johannan ja minun vääntämä taiteellisen tutkimuksen yhteisartikkeliosuus  Le Saxophone... -oopperaperformanssin pohjalta valittiin mukaan erääseen kansainväliseen vertaisarvioituun tutkimusjulkaisuun. Artikkeli sai hyvät arviot, mutta myös noin kilometrin mittaisen listan tarvittavista korjauksista.

Le Saxophone... Kampin kauppakeskuksessa 1.8.2011, kuvassa Olli-Pekka Tuomisalo, bassosaksofoni, Jarno Lehtola, tenori

Mieleni on hieman kahtiajakautunut tämän artikkeliurakan keskellä. Toisaalta haluaisin käyttää aikani juuri nyt sävellystyöhön, mutta toisaalta tämä artikkeliprosessi on tuonut paljon uusia ideoita sävellystyötä(kin) ajatellen.

Minulle on ollut paha rasti vääntää ajatuksiani lontoon kielelle. Kielitaito kun ei ole minun osaamisen ydinaluetta lain.

Artikkeli pitää palauttaa julkaisua ja tulevaa konferenssia varten korjauksineen huomenna. Tänään on siis ollut aikamoiset paniikkitunnelmat täällä.

Kahvia on kulunut, samoin voimasanoja. Välillä on tuntunut, että homma leviää sittenkin kalkkiviivoilla täysin käsiin.

Teoreettisen viitekehyksen kaavio tänä aamuna...

...ja hieman paremmin jäsenneltynä iltapäivällä. (Jaaha, "dokumentation"... huoh...)

Nyt hieman (ehkä?) helpottaa. Parikymmensivuinen teksti pitäisi vielä jaksaa oikolukea tänä iltana pariin otteeseen, kun lapset menevät nukkumaan.

Juoksevat asiat olen tänään todellakin hoitanut juosten(kusten)...

Anteeksi kaikille teille, joille olen puhelimessa kireä, sekava ja hätäinen.

Olen todellakin ollut sitä kaikkea tänään.



Kommentit

Suositut tekstit