Ryhmädynamiikkaa

Taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelma (TAhTO) kokoontuu nyt 3. - 5.10.2012 Kuvataideakatemiassa. Tämä päivä alkoi tohtorikoulutettavien tapaamisella kahvila Marokossa. Siellä päivitimme tohtoriohjelman juoksevia asioita, kalentereita ja suunnittelimme tulevaa. Kahvilasta suunnistimme Taidehallille.

Tutustuimme Tomás Saracenon näyttelyyn, joka oli tänään viimeistä päivää esillä Taidehallissa. Saraceno haluaa esittää universumin hämähäkinverkon kaltaisena laajentuvana ja uusiutuvana rakenteena.

Oikeastaan emme olleet varsinaisesti katsomassa näyttelyä vaan tutustumassa Taidehalliin tilana, jossa on mahdollisuus lähitulevaisuudessa toteuttaa jonkinlainen taiteellisen tutkimuksen projekti.

Kirsi Törmi, Julius Elo, Elina Lifländer ja Sirkka Kosonen keskellä Tomás Saraceron teosta 14 Billions (Working Title).  Se on mallinnus hämähäkin verkosta. Verkko sisältää yli 25 000 solmua ja kolme kilometriä köyttä.


Tapaaminen oli - no vähän kiireinen ja sekavakin - mutta toisaalta se nosti ryhmässämme esille ajatuksia, ideoita ja kritiikkiäkin tulevia mahdollisia yhteisprojekteja kohtaan.

Into ja maltti, rohkeus ja itsekritiikki, tutkimus ja taide, teoria ja tekeminen, tila ja toiminta. Siinä joitakin käsitepareja, jotka nousivat itselleni tapaamisen jälkeen mieleeni. 


***

Ryhmässä toiminen on taitolaji, ellei jopa taidetta itsessään. 

Tunnen ryhmissä itseni aika tyylipuhtaaksi vähän liian innokkaaksi konsensusihmiseksi (liian innokas = hölösuu, konsenusihminen = joo-joo-mies). Menen mielelläni tekeminen edellä raahaten mahdollista teoriaa perässäni. Puhun usein ja mielelläni ennen kuin olen jalostanut ajatuksiani selkeiksi. Se voi olla muista ryhmän jäsenistä ajoittain puuduttavaa, mutta toisaalta se on myös tapani työstää ajatuksiani. Ääneen.

Minä jotenkin pidän aika paljon ryhmämme dynamiikasta. Se sisältää hyvin erityyppisiä näkemyksiä taiteen tekemiseen ja taiteelliseen tutkimukseen. On ideoita, innostusta, mutta myös epäilyä, kritiikkiä ja halua jakaa erilaisia näkökulmia. 

***

Iltapäivällä olin akatemialla opettamassa - tai no, minä kyllä opin itsekin noissa tapaamissa paljon ja tapaan tehdä itsekin muistiinpanoja. Sielläkin olen osa ryhmää. Puhun paljon ja helposti pitkään. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut hillitsemään puheripuliani.

Olen oppinut (minut tuntevat saattavat nyt ulvahtaa naurusta) olemaan ajoittain hiljaa ja kuuntelemaan, antamaan muidenkin äänille tilaa. 

Ryhmässä tekeminen ei ole oman äänen voimakasta esiinnostoa, vaan enemmänkin kuuntelemisen ja tasapainoon pyrkivän kommunikaation taitoa.


Sitä samaa, mitä me muusikot opettelemme tekemään yhteissoitossa.

Kommentit

Suositut tekstit