Mesenaatti

Säveltäjä György Kurtágille myönnettiin eilen Finlandia-talossa Wihurin rahaston Sibelius-palkinto. Säveltäjä saapui paikalle vastaanottamaan palkinnon henkilökohtaisesti. Wihurin kansainvälisen palkinnon sai tutkimusprofessori Merja Penttilä.



Anu Komsi ja Avanti! esittivät Olivier Cuendetin johdolla Kurtágin Neljä laulua Anna Ahmatovan runoihin, op. 41. Huikaisevan hienoviritteistä, omintakeista, pääasiassa hiljaisten sävyjen musiikkia. Sitäkin vaikuttavampi oli viimeisen osan alun laukaukset, ulvovat sireenit ja tummat vaskisoinnit. 

Anu oli hälytetty keikalle muutaman päivän varoitusajalla alkuperäisen solistin peruutuksen vuoksi. Huikea, rautainen ammattitaito, täytyy sanoa. Esitys oli ehjä ja vaikuttava. Niin kuin esityksen jälkeen todettiin, maailmassa on kourallinen laulajia, jotka pystyisivät samaan.


Kurtágin sinänsä modernissa sointimaailmassa oli kuultavissa perinteinen harmoniakäsitys - nimittäin se, että sointivärit sulautuvat yhteen.

Tuossa teoksessa on muuten tosi vaativa viuluosuus, jossa viulisti soittaa pitkiä, arkoja huiluäänijaksoja. Ne menivät viulistilta todella nappiin. En ole moista kirkkautta ja tarkkuutta kuullut. Eikä ilmeisesti Kurtágaan, sillä hän kiitti viulistia pitkään - ja koko esittäjistöä kädestä pitäen.


***

Olin jakotilaisuudessa mukana, sillä sain eilen Wihurilta tuotantoavustuksen tohtorin tutkintooni sisältyvää Oopperaa arjessa II -projektia varten. Nyt minulla on mahdollisuus palkata muusikot ja tehdä taltiointi esityksestä.

Ilman tuota tukea tämäntyyppisen teoksen esitykset jäisivät haaveeksi. Arjen keskellä tapahtuvaan esitykseen kun ei oikein voi myydä lippuja ja konseptiltaan erikoisen esityksen tuotanto ei välttämättä kiinnosta vakiintuneita tahoja.

Finlandia-talolta lähdimme istumaan hetkeksi iltaa kollegoiden kanssa St Urho pubiin. Eipä ole tullutkaan piipahdettua aikoihin! Kiitokset Cecilialle, Villelle ja Ollille. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

Juhlatunnelmissa eilen. Tukka pystyssä, elämä... eiku...
Merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja hänen vaimonsa Jenny perustivat tiedettä, taidetta ja kulttuuria tukevan säätiön toisen maailmansodan riehuessa pahimmillaan vuonna 1942.

Säätiöstä on vuosien mittaan kehittynyt merkittävä suomalaisen kulttuurin tukija. Tänä vuonna yhteenlaskettu jakosumma oli yli kymmenen miljoonaa euroa.

Yksityisten säätiöiden merkittävyys on korostunut entisestään valtion kiristyneen taloustilanteen vuoksi. Hakijamäärät ovat suuria ja Wihurikin pystyi jakamaan apurahan ainoastaan noin 15 prosentille hakijoista.

Jakotilaisuudessa keskustelin erään saksalaisen kapellimestarin kanssa, joka kertoi, että suomalainen apurahajärjestelmä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Monissa keskieurooppalaisissa rahastoissa ei ole lainkaan avointa hakumenettelyä. Se lienee pohjoismainen ilmiö.

***

Mesenaatti kuulostaa menneiden aikojen ilmiöltä, mutta eivät ne ole kuitenkaan kokonaan kadonneet. Aatos Erkko testamenttasi huomattavan summan nimikkorahastolleen käytettäväksi kulttuurin ja tieteen tukemiseen, joka hiljattain liitettiin säätiön pääomaan.

Sillä lahjoituksella tulee olemaan ajan mittaan iso merkitys suomalaisille tieteen ja taiteentekijöille.




Kommentit

  1. "Jakotilaisuudessa keskustelin erään saksalaisen kapellimestarin kanssa, joka kertoi, että suomalainen apurahajärjestelmä on poikkeuksellisen läpinäkyvä".

    Tiedätkö kuka tai ketkä jakavat esim. Wihurin musiikkiapurahoja?

    terv. ystävä

    VastaaPoista
  2. Tervehdys,

    Osassa suomalaisia säätiöitä asiantuntijajäsenien nimiä ei paljasteta julkisuuteen. Niihin taitaa Wihurikin kuulua. Asiantuntijapositio on kuitenkin ilmeisesti määräaikainen. Joten jakajissa lienee vaihduntaa. Kapellimestariystäväni viittasi lähinnä tapaan, jossa Keski-Euroopassa apurahoja ei ylipäätään yleensä voi edes hakea, vaan säätiöt tekevät lahjoituksia täysin oman harkintansa mukaan ilman hakumenettelyä.

    Minun mielestäni päättävän elimen pitäisi olla julkinen, kuten on esimerkiksi Sibelius-rahastossa. Luulen, että isoissa säätiöissä halutaan turvata arvovaltaisten raadin jäsenten käytettävyys siten, että he voivat tehdä päätöksen anonymiteetin suojissa. Niukkuuden jakaminen kun oikeastaan on aika kiusallinen tehtävä. Hakijoita on paljon, jaettavaa vähän ja erinomaisia hakemuksia joudutaan jättämään ilman avustuksia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit