Guggenheim kaatui - jälkiviisastelua

Guggenheim kaatui tänään Helsingin kaupunginhallituksessa. Siis, on hyvä hetki olla asian suhteen tuoreeltaan jälkiviisas.

***

Tunteita kuohuttaneesta Guggenheimista tuli nopeasti kulttuuripoliittinen tanner rintamalinjalla oikeisto-vasemmisto. Kärjistäen, vasemmisto vastusti hanketta pääasiassa ideologis-taloudellisista syistä ja oikeisto kannatti hanketta tismalleen samoista syistä.

Vasemmisto näki Guggenheimissa ylikansallisen peikon, jossa toimintaa määrittää rahan valta.

Oikeisto näki Guggenheimissa mahdollisuuden yhdistää kulttuuriset ja taloudelliset arvot. Oikeisto taisi kuitenkin nähdä suurimpana riskinä, että hanke epäonnistuu taloudellisesti.

Vasemmisto ja iso osa taidekenttää taisi puolestaan pelätä epäonnistumisen lisäksi sitä, että hanke olisikin onnistunut taloudellisesti ja että vastaisuudessa taloudelliset intressit olisivat menneet etusijalle kulttuuripolitiikassa.

Projekti kaatui, kun kansainvälisestä hankkeesta saatiin poliitikkojen käsissä tyylipuhdasta supisuomalaista komediaa. Helsingin kaupunginhallituksen päätöksen surkuhupaisaan jälkinäytökseen saatiin mukaan suomalaisen kunnallispolitiikan huussintakainen lemahdus lehmänkauppaepäilyksineen akseleilla vihreät-kokoomus.


No joo, Guggenheim-prosessin aikataulu päätösten osalta oli ilmeisen epärealistinen. Hankkeen selvitystä kritisoitiin myös ylimalkaiseksi. Kaupunginvaltuusto olisi todennäköisesti joutunut tekemään asiasta päätöksiä aika hatarien suunnitelmien pohjalta. Riskit olivat isot.





Juoksuhautoja hanketta vastaan kaiveltiin myös kotimaisen kuvataiteen kentällä. Kuvataiteilijoiden pöyristyksen ymmärrän täysin. Rahaa oltiin valmiit satsaamaan yhtäkkiä suuret määrät kuvataiteeseen - kuulematta juurikaan kotimaisen kuvataiteen kenttää. Tämä oli Guggenheimin valmistelijoilta kardinaalivirhe. Hankkeesta tuli ulkokohtainen suomalaiselle taiteilijakentälle. Nimekkäiden kuvataiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien laaja-alainen vastustus yhdistettynä kansan syvien rivien aina valmiiseen "perkele, tänne ee mittään kukkeliskuuta" -asenteeseen ei ollut hyvä yhdistelmä asian etenemiselle.

***

Kuvataiteilijat ja kuvataiteen vaikuttajat tekivät Checkpoint Helsinki -nimisen vastaehdotuksen Guggenheimille. Se on herättänyt varovaista mielenkiintoa päättäjissä ja kuvataidekentällä on nyt tuhannen taalan paikka (sic!) nostaa hanke varteenotettavaksi kehittämiskohteeksi. Suunnitelma on kiinnostava, hyvinkin kiinnostava, mutta vielä kovin ylimalkainen. Sen terästäminen olisi nyt enemmän kuin ajankohtaista.



Helsinki Checkpoint -suunnittelijoita haluan muistuttaa eräästä seikasta. Guggenheim-innostus ei suoraan vaihdu HC-innostukseksi. Päättäjät haluavat nähdä nyt ennakkoluulottoman, omintakeisen, korkeatasoisen, kansainvälisen ja niin - oikeistossa ja elinkeinoelämässä myös matkailun ja talouden kannalta kiinnostavan esityksen. Eivät toisaalta Guggenheim-kopiota, mutta eivät myöskään perinteistä suomalaista "antakaa rahat meille, osaamme käyttää ne oikein" -konseptia. Tehtävä ei ole helppo. Mukaan kannattaisi saada kovatasoinen konkreettinen kansainvälinen yhteys - museo- tai biennale- tai joku muu -verkosto. Sen jälkeen myös kotimainen säätiökenttä ja yrityselämä.

***


Guggenheim-suunnitelmassa oli paljon hyvää. Kansainvälinen verkosto ja tunnettu konsepti. Onnistuessaan se olisi voinut olla valtavan hieno asia sisäänpäinlämpiävässä maassamme. Siihen suhtauduttiin myös ilmeisen lämpimästi elinkeinoelämässämme. Yksityinen raha olisi tullut maamme kuvataidekentälle tarpeeseen.

Guggenheimissa oli myös paljon riskejä. Kävijälukujen olisi pitänyt olla suuret. Todella suuret. Kaupunki ja valtio olisivat joutuneet kantamaan rahoituksen suhteen liian suuren vastuun.

Ei myöskään ole aivan sanottua, että Guggenheim on se taho, joka on kuvataiteessa parhaiten ajan hermolla juuri nyt. Ja kuinkahan hyvin sen sliipattu konsepti olisi sopinut rosoiseen ja elävään, rajapinnoilla liikkuvaan nykytaideskeneen.

Mutta, päättäjät ovat osoittaneet innostuksensa kuvataidetta kohtaan. Tässä voi siis käydä vielä hyvin.

Pallo on tällä hetkellä kuvataiteilijoilla ja taidemuseoväellä.











Kommentit

  1. Guggenheim-museo olisi tullut helsinkiläisille ja suomalaisille veronmaksajille turhan kalliiksi; siinä mielessä hankkeen vastustus on ollut ymmärrettävää. Olen kuitenkin syvästi pettynyt suomalaiseen kuvataideväkeen ja koko taidekenttään siinä mielessä, että hanketta tunnuttiin vastustavan myös aivan muista syistä. Näyttää siltä, että suomalainen taideväki ei edes halunnut tänne ulkopuolelta tulevaa toimijaa, joka koettiin lähinnä uhaksi. Kotimaista kuvataidetta ei haluttu asettaa avoimeen vertailutilanteeseen kansainvälisen taiteen kanssa. Nurkkakuntainen omahyväisyys ja ksenofobia jyräsi alleen avoimuuden ja kansainvälisyyden. Mitään ajatuksia ei julkisuudessa uhrattu sille, voisiko suomalainen kuvataide kenties saada Guggenheim-museon tarjonnasta jotain. Yleisöstä puhumattakaan: sitä ei ole pohdittu yhtään, mitä suomalainen taideyleisö nyt menettää, jos/kun Guggenheim-museota ei tule.

    "Guggenheim edustaa normatiivista taidekäsitystä", totesi eräs tuntemani kuvataiteilija ja kuvataidealan järjestövaikuttaja. Saattaa olla. Minä olisin silti mielelläni nähnyt Guggenheimin vaihtuvat kokoelmat täällä, ja uuden hienon museorakennuksen myös. Normatiivisuudesta olisin voinut tarvittaessa vetää johtopäätökset itse.

    VastaaPoista
  2. Omasta mielestäni oli hyvä että koko Guggenheim-projekti kaatui. Koko suunnitelman alku oli jotenkin surkuhupaisaa seurattavaa: kaupungin johto oli käynyt Bilbaossa ja siellä keksitty idea että "joo tällainen Helsinkiin. Minä haluaa heti!". Mielestäni perusteet museon saamiselle olivat yksinkertaisesti väärät: ahneus.

    Mielestäni varsinkin Bilbaon vetovoimana on myös itse museorakennus, kuten myös New Yorkissa. Veikkaisin että useimmat ns. tavalliset turistit menevät katsomaan sitä taloa, eivät sitä näyttelyä (rakennusta voi katsoa ilmaiseksi, mutta sisään pitää maksaa). Pointtini on, että jos Guggenheim olisi oikeasti tullut Helsinkiin, sen olisi pitänyt myös arkkitehtonisesti edustaa jotain täysin poikkeavaa ja jotain sellaista mitä ihmiset haluaisivat tulla katsomaan. Kenties jotain sellaista millaisia nuo museot ovat Bilbaossa ja New Yorkissa. Pelkkä Guggenheim-brändi ei varmasti riittäisi siihen yksistään. Berliinin Guggenheim sijaisee hyvällä paikalla, mutta sellaisessa talossa ettei sitä edes huomaa ohi kävellessä (kyllä, olen itsekin usein kävellyt sen ohi, kunnes vasta viime reissulla huhtikuussa huomasin ko. museon!). (Ja kyllä, en ole kovinkaan suuri taidemuseoiden ystävä)

    Kirjoitellaan me nuotteja ja ollaan onnellisia että saatiin edes Musiikkitalo tänne Helsinkiin.

    T. yksi puhtaaksikirjoittaja vaan :)

    VastaaPoista
  3. Jos Guggenheim olisi tullut Helsinkiin, museorakennuksesta olisi tietenkin tehty arkkitehtonisesti poikkeuksellinen. Sellainen, jota tultaisiin kauempaakin katsomaan. Omasta puolestani pidän Guggenheim-hankkeen kaatumisena menetyksenä suomalaiselle taide- ja kulttuurielämälle. Miksi taideväki ei ajanut edes sitä vaihtoehtoa, että hanke rahoitettaisiin elinkeinoelämän panostusten turvin?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit