Neljäs luukku

Toinen adventti.

Ulkona riehuu loppusyksyinen myrsky. Tuuli on kova ja tuntuu saavan otettua äänen jokaisesta kulmasta.

Kävin eilen hakemassa äetin Espoosta. Hän tuli Savosta torstaina sinne, isotätiäni tapaamaan.

Isotätini on 85-vuotias. Hän on armoitettu parikkalaissyntyinen runonlausuja ja esiintyy edelleen vointinsa salliessa. Olemme esiintyneet joskus myös yhdessä. Hän oli muutama vuosi sitten esiintymässä sävellyskonsertissani Kallio-Kuninkalan musiikkifestivaalilla. Ja minä olen joskus ollut soittamssa huilua ja harmonikkaa hänen esityksissään.

Pitäisi ehtiä useammin käydä tapaamassa häntä. Niinkuin monia muitakin sukulaisia ja ystäviä.

Mutta tämä keski-ikääntyvän miehen elämä on tällaista jonglööritaidetta. Hyvä kun saa pysymään edes pienen osan keiloista ilmassa...

Tänään ei onneksi tarvitse singahtaa minnekään.





Kommentit

  1. Terveisiä äidillesi! Ole onnellinen, että sinulla on vielä äiti. Itse kaipaan omaani, myös isää. Nyt olisi niin paljon kysyttävää ja kuunneltavaa. Enää ei saa vastausta mistään asioihin, joita haluaisi tietää. Se on surullista ja ahdistavaa.

    VastaaPoista
  2. Kerron terveiset. Surun ja ahdistuksen kanssa eläminen lienee jossakin vaiheessa kaikkien ihmisten myllynkivi. Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa läheisilleni.

    Luulin itse puhuneeni kaikki asiat isäni kanssa selviksi, mutta enää en ole asiasta aivan varma. Ehkäpä asia on niin, että iän myötä kysymykset ja halu kuunnella kasvavat - ja etenkin kyky esittää oikeat kysymykset. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit