Kymmenes luukku.


Kymmenennessä luukussa on sopivasti kymmenen boforin myrsky.

Tänne rannikolle on annettu myrskyvaroitus. Koko yön on tuuli on puhallellut yli 20 m/s. Heräsin yöllä katsomaan ateljeen ikkunasta, kun puistokadun männyt taipuivat tuulessa.

Ihmettelen suuresti miten ne kestävät tuon väännön.

Koiraa tuuli ei tunnu haittaavan. Ainakin eilen iltalenkillä se suhtautui puhuriin Alaskan malamuutin tyyneydellä. Nosti hännän pystyyn ja kuonon ylös. Tuntui nauttivan. Itse muistutin tuulipuvussa ja hihnan päässä leijaa, jota koira lennättää.

***

Eilen oli säveltäjien jatkotutkintoseminaari Akatemialla. Seminaarit ovat selvästi tärkeitä paikkoja jäsentää omaa työtään ja se pakottaa sanallistamaan sävellyksellisiä valintoja. Seminaarien, kuten sävellysopetuksen ilmapiiri on luottamuksellinen. Kirjoittamattoman säännön mukaan opettajat eivät kerro tuntien sisällöstä anekdootteja - tai ylipäänsä mitään.

Tämä onkin ehdottoman tärkeää. Kyse ei ole siitä, että säveltäminen tai sävellyksenopetus olisi mitään erityistä salatiedettä.

Mutta henkilökohtaisessa opetuksessa luottamus on tärkeää. Opiskelijalla pitää olla täysi varmuus, että hän voi huoletta esittää kysymyksensä ja kommenttinsa ilman pelkoa siitä, että ne lähtevät kulkemaan juoruina akatemian käytäville.

Toiseen suuntaan tämä sääntö ei päde, eikä ehkä ole tarvettakaan. Sävellysopettajista kerrottavat urbaanilegendat kuuluvat opiskelijoiden folkloreen. Kertomusten todenperäisyyden laita on tietysti vähän niin ja näin.

Mutta ei se mitään. Hyvä tarina ajaa aina todellisuuden edelle.



Kommentit

Suositut tekstit