Kuudes luukku.


Hyvää itsenäisyyspäivää.

Itsenäisyyspäivänä tulee aina mieleeni soitto-oppilasaikani armeijassa. Halusin tai en...

Todellakin. Olen ollut viisi ja puoli vuotta aikoinani armeijan leivissä, pedannut punkan noin 1800 kertaa. Juonut satoja litroja laihaa teetä, kilometritolkulla näkkileipää, kuunnellut lukemattomia komentoja, komentanut itse, soittanut niin monta kertaa eräitä marsseja, että osaisin ne oikeasti unissanikin.

Itsenäisyyspäivä oli soitto-oppilasaikoinani aina palveluspäivä. Mieleeni on jäänyt pikkupakkasessa marssien soittaminen. Eräänä joulukuun kuudentena Lahden torilla alahuuleni jäätyi vanhaan metalliseen pikkoloon. Tuli kipeitä muistoja Muistoja Pohjolasta...

Viimeisen kerran olin itsenäisyyspäivänä huilun varressa vuonna 1997, jolloin olin jo Sibelius-Akatemiassa opiskelemassa sävellystä. Suomi täytti tuolloin 80-vuotta ja olin reserviläissoittokunnassa komennettuna Lähi-itään viihdyttämässä ulkosuomalaisia. Se oli aika eksoottinen reissu Etelä-Libanoniin ja Israeliin. Siellä ei sitä paitsi pikkolo jäätynyt alahuuleen.

Sotilasmusiikkiajoilta on jäänyt paljon hyviä ystäviä, mukavia muistoja ja hirveitä traumoja. :)

Terveisiä vaan sotilasmuusikkoystävilleni - ja hyvää työpäivää,

t. res.ylik. Lyytikäinen


Niin, ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!





Kommentit

  1. Auts! Epäilemättä kipeä muisto tuo pikkolon jäätyminen. Mutta, kiitos tämän tekstin, tällä ulkosuomalaisella soi nyt päässä Muistoja Pohjolasta :) Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä osaat ne marssit unissasikin, res. ylik. Lyytikäinen! nimim. tämä todistettu :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit