Kahdeskymmenes luukku - Postissa




Rauhaa teille.

Oma rauhani oli eilen vähän hakusessa. Lahjojen postitusreissu oli täyttä kauhua. Jonot Vuosaaren postissa olivat melkoiset. Unohdin osan lahjoista kotiin, jotka Johanna onneksi kiikutti perässä (josta syntyi sanonta: "Pane säveltäjä asialle, mene itse perässä"). Ähräsin hermoni menettäen aikani pakettien kanssa ja lopulta sain raapustettua osoitteet paketteihin.

Postiin oli eksynyt myös muita muusikoita. He näyttivät ihan iloisilta. Onkohan minulla asennevamma?

Kuvan postilaatikko ei liity tapaukseen

Viimein jonotettuani puoli elämää oli minun vuoroni. Raahasin lahjat kassalle ja ajattelin, että kohta tämä on ohi.

Vaan eipä ollutkaan. Osoitteiden muste levisi koskettaessa ja suurimpaan osaan paketteja osoitteet täytyi kirjoittaa uudelleen. Tunsin muiden asiakkaiden murhaavat katseet niskassani. Olin nyt itse se "viisisenttisiä ynnäävä mummo", joka sattuu aina jonossa edelleni.

Viimein pääsin postista ulos. Vaihdoin kuulumiset ja hyvän joulun toivotukset kollegan kanssa. Se sai unohtamaan pahimman postistressin.

Palkitsin itseni istumalla parturintuoliin. Sain itseni vähemmän tarhapöllön näköiseksi ja vuodatettua pitkän jeremiaadin aiheesta 'postireissu, mutta tulipahan tehtyä...'


Kommentit

  1. Ensi vuonna ota vielä lapset mukaan ilahduttamaan täysinäistä postia! Me ainakin olemme lähellä porttikieltoa Puistolan postiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit