Laulaen sateessa

Upea aamu. Tai siis ulkonahan vihmoo vettä, mutta täällä työhuoneessa hommat ovat sujuneet aamupäivällä mukavasti.

Vaahterat työhuoneeni ulkopuolella alkavat tiputtaa lehtiään


Olen saanut viimein niskaotteen Helvi Juvosen Ilo -nimisestä runosta. Teksti ei ole ihan helppo sävellettäväksi. Se on äkkiä lukaistuna muodoltaan oikeastaan lähes tuollainen vanhan kansan värssy.


Juvonen on sodanjälkeisen kirjallisuuden outo lintu. Modernisti, jolla runouden perinteiset mitat ovat usein omintakeista polttoainetta modernille kuvakielelle.


Tässä runossa iskee silmä heti jankkaavaan riimitoistoon. Se on ehkä runon kovin haaste minulle. En yleensä sävellä riimimuotoisia tekstejä. Mutta jollakin ihmeellisellä tavalla toiston mennessä överiksi se itse asiassa lakkaa olemasta musiikillisen muodon kahle.


Ilo (Helvi Juvonen)


Kevään saan jo, toisen kevään,

päivään yhä pitenevään,

helenevään aamuun herään,

kaikki metsän tuoksut kerään.

Pienen ilonkukan terään

hyväin silmäin hymyilyllä

luotu onni sopii kyllä.


Voisi kuvitella, että musiikin olisi parasta pistää hanttiin tällaiselle rytmiselle jankkaukselle. Mutta itse asiassa päädyin korostamaan tuota jankkausta. Väritän rytmisesti ja levitän aikaan kaikkia muita sanoja paitsi noita riimejä.


Tällä riimien ”ti-daa” (esim. ’ke-vään’) -jambirytmillä sidon nimittäin yhteen myös kahden viimeisen rivin näennäisesti irrallisen tekstin. Sieltä löytyvät samanlaiset rytmit sanoista ’hy-väin’ ja ’so-pii’ ja sanan ’hy-myi-lyl-lä’ alusta.


Keskeneräinen 3. melodialuonnos Helvi Juvosen runoon Ilo


Nämä rytmit saavat tässä tapauksessa leimalliseksi intervallikseen pienen terssin. Alussa alaspäisen ja runon kahdella viimeisellä rivillä ylöspäisen. Ainoat melodiset kauneuspilkut ovat sanan pi-te-ne-vään’ ja ’herään’ kohdalla, joissa kuulija herätetään pienellä alaspäisellä septimillä…


valmis 3. melodialuonnos Ilo -runoon


Suurin lukko tässä laulussa oli luontevan yhteyden löytäminen melodian ja harmonian välille. Nyt se tuntuisi olevan kohdallaan. Siis, tuota, enhän minä ole vielä piano-osuutta edes kirjoittanut, mutta tällainen vahva hypoteesi tämän asian onnistumisesta minulla on.


Olen tolkuttanut sävellysoppilailleni tätä ajatusta melodian ja harmonian saumattomasta yhteydestä. Melodia ei ole pelkästään itsenäistä yksiäänistä linjaa, joka sitten soinnutetaan miten parhaiten onnistuu. Melodia ja harmonia ovat samaa asiaa. Tämä koskee myös yksiäänisiä kappaleita.


Elokuvamusiikista voisi ottaa esimerkiksi vaikka Cherbourghin sateenvarjot. Siinä fraasien alussa olevat johtosäveliset pienet sekunnit tuovat leiman sekä kappaleen melodiseen että harmoniseen asuun.


Toinen esimerkki voisi olla vaikka iskelmämusiikista. Hiljaa yössä -tango alkaa nousevalla pienellä septimillä, jonka soinnutus on otettava tietenkin huomioon jo melodiaa suunnitellessa.


Nykymusiikista hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Pierre Boulezin Memoriale huilulle ja kamariorkesterille. Siinä melodinen ja harmoninen aines on sidottu tiukasti osaksi toisiaan koko teoksen ajan.


Klassisista teoksista oivallinen esimerkki voisi olla vaikkapa Wagnerin Tristan ja Isolde. Teoksen keskeinen ns. tristan-sointu säteilee läsnäoloaan myös teoksen melodioissa.


Erinomaisia esimerkkejä ovat myös J.S.Bachin soolosarjat, joissa melodinen aines on samalla vahvasti harmonista ainesta.


Mutta viisastelut sikseen. Nyt pitää suunnitella sitä piano-osuutta.

Hahmottelin laulun alkuun piano-osuutta, jossa laulumelodian vahvimmat eleet ovat läsnä. Allaolevassa luonnosesimerkissä on kolme ensimmäistä tahtia kappaleen alusta.



Lounaan jälkeen kävin Roihuvuoren kirjastosta hakemassa Vesa Sirénin jättiopuksen Suomalaiset kapellimestarit. Se on minulla lukematta, mutta ajattelin sitä ajan kanssa plarata työhuoneella aina silloin kun "muusat eivät kuiski".

Iltapäivällä valmistelin Oopperaa arjessa -projektin seuraavaa "kenttätutkimusta" Aleksanterinkadulla. Tällä säällä en tosin aio mennä äänittämään ja videoimaan sinne mitään. Asiasta tulikin mieleeni, että täytyy yrittää jonkinlainen säävaraus kehittää tämän teoksen kantaesityksen ajankohdalle...

Rankkasade saatteli minut kotimatkalle. Roihuvuoressa edessäni pyörätiellä körryytteli tovin aikaa vielä oheisen kuvan kauhakuormaaja. Mutta mihinkäpäs tällä säällä kiire olisi...?


Kommentit

Suositut tekstit