Hiljaisuutta ja runoja

Olo on tyyni, hiljainen ja jotenkin iloisenvakava. Työpäiväni ovat olleet nyt pitkästä aikaa rauhallisia. Olen saanut viimein aikaa ajatuksilleni, säveltämiselle ja kirjoittamiselle. Työhuoneen rauha on tarttunut minuunkin.

Eilinen päivä oli hiljaisuuden ja rauhan juhlaa. Pyöräilin sateessa työhuoneelleni. Löysin eilen uuden hiljaisen pyöräreitin Marjaniemen rantoja pitkin. Ainoa äänekäs paikka työmatkallani on Vuosaaren silta.


Suunnitelin eteenpäin uutta oopperaperformanssia ja luin työhuoneeni lähellä olevassa Roihuvuoren kirjastossa runoja, vähän niin kuin lauluja ajatellen.


Löydän sävellettäväksi sopivat runot yleensä kolmella tavalla:
1. Runo tuntuu heti sopivalta sävellettäväksi ja se alkaa tuottaa välittömästi musiikillisia ajatuksia.
2. Runo ei avaudu heti, vaan se jää "hautumaan", kunnes musiikin ja runon yhteys löytyy.
3. Runo, jonka aluksi torjun - joka vaivaa mieltä, mutta johon on pakko palata myöhemmin.

Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa on puolensa. Ensimmäinen tapaus on säveltäjälle helppo, mutta siitä usein puuttuu musiikin ja tekstin välinen kitka. Toinen tapaus on ehkä tyypillisin ja näissä teksti haastaa säveltäjän. Kolmas tapaus on harvinainen ja hankala liitto, mutta parhaimmillaan se saa aikaan jotakin todella uutta.


Kommentit

Suositut tekstit