Paperinmakuinen työpäivä


Hyvä lukijani. Arki alkoi tänään rytinällä. Vein Johanneksen hoitoon ja rynnistin akatemialle hoitamaan juoksevia asioita. Päivitin jatkotutkintosuunnitelmaani, kirjoitin nivaskan erilaisia jatko-opintoihini liittyviä hakemuksia ja suunnittelin tulevaa vuotta. Olin unohtanut ilmoittautua tälle lukuvuodelle määräaikaan mennessä, joten sain kouraani lisää täyteltäviä kaavakkeita. Oma moka.


Ensimmäinen työpäivä toisen kesälomajakson jälkeen oli siis kuivakkaan paperin makuinen. En ole vieläkään ehtinyt edes purkaa muuttolaatikoitani uudella työhuoneellani, vaikka se on ollut minulla jo puolitoista kuukautta. Harjoitusperiodit ja lomat ovat vuorotelleet intensiivisesti kesä-, heinä- ja elokuussa, eikä uuden työhuoneen järjestelemiselle ole ollut sijaa. Kaikkeen ei repeä.

Tulevana syksynä on aikaa säveltää. Se on erittäin hyvä asia. Viime vuosina sävellysajasta ovat kilpailleet erilaiset opetus-, kirjoitus- ja hallintotehtävät sekä tietysti tohtoroitumiseen liittyvät tukiopinnot.

Seuraavana työpöydällä on odottamassa jo seuraava Oopperaa arjessa -projekti ja siihen liittyen pitääkin sopia tapaaminen librettoa työstävän runoilijan, Saila Susiluodon kanssa. Se ei vallan suuria manööverejä vaadi, sillä Saila perheineen asuu naapurissa. Tämä on ollut yksi taiteilijatalomme hyviä puolia; poikkitaiteellisen toimintaan löytyy apu läheltä. Myös Le Saxophone... -teoksen dokumentoija, Kari Paajanen löytyi talostamme, hyvin lyhyellä varoitusajalla. Niin, ja tietysti vaimon kanssa on ollut erityisen mutkatonta työskennellä yhteisissä projekteissa.

Vaikka olen yleensä aika tarkka siitä, etten sekoita vapaa-aikaani ja työaikaa, niin kyllä tässä talossa on tullut usein keskusteltua työasioista esim. hiekkalaatikolla, pyykkituvassa, hississä ja roskasanko kädessä.

Kommentit

Suositut tekstit