Musiikkitalo - vihdoin totta

Eilen, 31.8.2011 avattiin Helsingin musiikkitalo. Seurasin avajaiskonserttia televisiosta. Sitäkin kautta välittyi selvästi, kuinka suuri akustiikan paranemisen vaikutus soittamiseen on.

Musiikkitalon merkitystä Suomen musiikkielämälle ei voi liioitella. Helsinki saa nyt ensimmäistä kertaa salin, jossa on kunnollinen akustiikka. Sitä voisi verrata vaikkapa tilanteeseen, jossa kuvataiteilijat saisivat Helsingissä ensimmäisen näyttelytilan, jossa on tarpeeksi valaisimia, että taulut ylipäänsä näkyisivät kunnolla.


Keskeisimpänä avajaiskonsertista jäi mieleen Radion sinfoniaorkesterin totaalisen upea Igor Stravinskin Kevätuhri. Esitys oli suoranainen napakymppi. Sakari Oramon tempovalinnat olivat täydelliset, samoin soittamisen taso hätkähdyttävän korkeatasoista. Teos on muusikoille todella haastava, mutta tässä esityksessä kaikki olivat joka hetki kartalla. Toinen hämmästyttävä asia oli soinnin pysyminen kirkkaana ja puhtaana myös silloin kun soitetaan todella lujaa.

Helsingin kaupunginorkesterin esitys Jean Sibeliuksen Tapiolasta John Storgårdsin johdolla oli jo vakuuttava ja vaikuttava. Samoin Soile Isokosken upeat, värisyttävät tulkinnat Sibeliuksen lauluista.

Ensimmäinen ilta oli onnistunut.

Säveltäjä, Ultra Bran laulajanakin tunnettu Olli Virtaperko toi kuitenkin aiheellisesti esiin huolensa avajaiskonsertin ohjelmistovalinnasta. Se antoi hieman pönäkän ja museaalisen kuvan suomalaisesta klassisesta musiikista.

Toden totta. Musiikkitalon avajaisissa, vuonna 2011, uusin teos oli Jean Sibeliuksen Tapiola vuodelta 1926. Tilanne on sama, kuin jos Wienin Musikvereinin avajaisissa vuonna 1870 uusimpana teoksena olisi kuultu Joseph Haydnin pariisilaissinfonia nro 82 vuodelta 1785.

Esimerkiksi Finlandiatalon avajaisissa 1970-luvun alussa esitettiin tilausteokset Aulis Salliselta ja Einojuhani Rautavaaralta. Vaikka Stravinski pelastikin juhlan tunnelman, olisi ollut toivottavaa, että joltakin tämän hetken eturivin suomalaissäveltäjistä olisi tilattu konserttiin teos.

Se oli hienoa, että juhlien jatkuessa pikkusaleista käsin esiteltiin monipuolinen kuva musiikkitalon sisällöstä.

Tänään olen aamupäivällä menossa itse ensimmäistä kertaa käymään musiikkitalossa, Sibelius-Akatemian avajaisissa. Ensimmäinen teos jonka kuulen suuressa konserttisalissa on Aarre Merikannon Olympiafanfaari. Avajaispuheen tilaisuudessa pitää kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, joka sai musiikkiväeltä vähän facebook-sapiskaa jäädessään pois eilisistä musiikkitalon avajaisista. Toivottavasti hän innostuu käymään syksyn mittaan konserteissa.

Mutta nyt en ehdi kirjoittaa enempää, sillä minun täytyy ehtiä vielä kaivaa kaapista rippipuku, tunkea itseni siihen ja lähteä uutta Musiikkitaloa kohti.

Kommentit

Suositut tekstit