Arkea ja vähän oopperaakin

Sade toi mukanaan arjen. Pyöräilin työhuoneelle ja juuri silloin kesäsade yltyi. Työhuoneessa ehdin eilen saada koskettimiston ja äänen toimimaan, suunnitella tulevia projekteja, metsästää kirjahyllyä ja mapittaa papereita. Päivä hurahti nopeasti. Oikeastaan hätkähdin sitä, sillä olen hokenut itselleni koko kesän, että syksyllä on hyvin aikaa säveltää. Nyt on tärkeää saada nopeasti työhuone ja kaikki vermeet viimeisen päälle kuntoon, että pääsee keskittymään olennaiseen.

Eilen illalla olin tyttäreni kanssa katsomassa kaupungintalolla Kimmo Hakolan säveltämän Mara ja Katti -lastenoopperan. Lumoutunut lapsiyleisö seurasi esitystä keskittyneesti, ja aikuiset myös. Hakolan ja muun työryhmän lähestymistapa on rohkea. Esitys käsittelee sadun avulla myös pelottavia ja ahdistaviakin teemoja, mutta lopputulema on iloinen ja toiveikas. Ikäsuositus 5 v. oli sopiva. Venla tykkäsi oopperasta paljonkin ja pääsi esityksen jälkeen kokeilemaan harppua (kiitokset vaan Lily-Marlene).

Hakolan musiikki virtasi luontevana ja kekseliäänä. Siinä yhdistyi hyvällä tavalla erilaisia musiikkityylejä (mm. beatbox, barokkia, lastenmusiikki, kokeellisuus). Harppu oli keskeisessä roolissa pehmentämässä orkesterin sointikuvaa. Kaupungintalon akustiikka on hankala laulajien kannalta, mutta toisaalta yleisön ja esittäjien läheisyys, sekä avainsanojen toisto helpotti tekstin ymmärrettävyyttä.

Laadukasta lastenkulttuuria ei ole liikaa. Sen osoitti myös täysi kaupungintalon sali.

Kommentit

Suositut tekstit