Uuden teoksen ensimmäiset harjoitukset


Eräs jännittävimmistä hetkistä säveltäjän työssä on uuden teoksen ensimmäiset harjoitukset. Tällöin säveltäjä kuulee ensimmäistä kertaa soivassa muodossa uutta teostaan. Usein säveltäjää ei edes ensimmäisiin harjoituksiin päästetä, mutta tänään minulla oli miellyttävä tilaisuus päästä kuuntelemaan Ihan Ensimmäisiä Harjoituksia. Sen tunnelmista kerron tässä blogitekstissä.


Kuva: Helsingin kamarikuoro harjoittelee uutta teostani Nils Schweckendiekin johdolla


Tänään alkoi Oopperaa arjessa I - Le Saxophone... -nimisen sävellykseni ensimmäinen harjoitusperiodi. Helsingin kamarikuoro harjoitteli teoksen kuoro-osuuksia Sibelius-Akatemiassa Nils Schweckendiekin johdolla.

Tapasimme Nilsin kanssa ennen harjoitusten alkua, jolloin hän esitti tarvittavat kysymykset teoksen esittämisestä. Samalla teimme partituuriin tarvittavia muutoksia.


Kuva: Kapellimestarin ja säveltäjän ajatusten vaihtoa ennen harjoituksia.


Tällä kertaa suurimmat muutokset koskivat ranskankielisen tekstin tarkoituksenmukaisinta kirjoitustapaa. Eräiden sanojen rytmistä asua täytyi hieman muokata vastaamaan ranskankielen ääntämistä. Muutokset ovat periaatteessa pieniä, mutta rytmin muuntuessa täytyy huolehtia siitä, että muutos sopii ympäröivään musiikkiin.

Harjoituksissa oli suurena apuna sopraano Hanna Tuomela, joka opetti laulajille tekstin oikeaa ääntämistä.

***

Ennen harjoituksia jännitin sitä, kuinka laulajat suhtautuvat erikoisiin äänenkäyttötapoihin ja etenkin kankaalla tuotettaviin ääniin. Tässä teoksessa käytetään tuulipukukankaan terävästi sihisevää ääntä osana musiikkia.

Se, joka on elänyt 90-luvun alun Lahdessa, ei voi unohtaa kadulla vastaantulevien ihmisten tuulipuvuista lähtenyttä ääntä. Tuulipukukankaan ääni jäi lähtemättömästi myös minun mieleeni.

Tuulipukukankaan äänen tekee kiinnostavaksi se, että kun kangasta liikutetaan eri nopeuksin, niin sen äänenkorkeus vaihtelee. Hitaasta liikkeestä syntyy matala ääni ja liikettä nopeuttamalla äänen korkeus nousee.

Niinpä Johanna pääsi puvustuksen teon lomassa myös soitinrakentajaksi. Tuulipukukankaan ääni tuotetaan seuraavan näköisillä ja kuuloisilla soittimilla. Soittimet valmistuivat tänään aamupäivällä. Minun roolini vaihtui säveltäjästä puvustajan tsuppariksi ja juoksin muun muassa hakemassa Tiimarista pahvia ja liimaa. (Kaikkeen sitä itsensä sotkeekin...)


video
Video: Tuulipuvun ääntä tuottavat soittimet

***

Harjoituksissa laulajat olivat hyvin nopeasti jyvällä teoksen hälymaailman sävyistä. Oikeanlaiset soinnit löytyivät aika nopeasti kokeilujen jälkeen. Ja uskokaa tai älkää, niin hälyillä voi pyrkiä myös kohti harmonista sointia.

Nuottiesimerkki: Erilaisia yhtäaikaisia hälyjä: muun muassa sihinää, puhetta, saksofonin läpi resitointia, tuulipukukankaan ääntä ja santapaperin kahinaa.


Helsingin kamarikuoro onnistui jo ensimmäisissä harjoituksissa löytämään soinnin yhtenäisyyttä myös erilaisten hälyjen välille. Oli kiinnostavaa seurata laulajien harjoittelu- ja oppimisprosessia myös tältä kannalta. Saimme laulajilta myös luvan dokumentoida (videoida ja valokuvata) harjoitusprosessia tutkimusryhmämme työtä varten.

Harjoituksista jäi hyvä mieli Huomiseen harjoituspäivään on hyvät lähtöasetelmat.


Kuva: Hyväntuuliset bassot soittavat "tuulipukuhanskoilla"


Harjoitusten jälkeen Johanna esitteli ja sovitti laulajilla tulevia pukuja. Puvuissa on myös huomioonotettu mahdollisuus tuulipukuäänen tuottamiseen. Esimerkiksi sopraanojen mekkojen sivukaitale on tuulipukukangasta, jota vasten ääntä voi tuottaa. Johanna esittelee asuja lisää oopperaaarjessa.blogspot.com -sivulla.

Kuva: Johanna (oik.) sovittaa Hannalle "bisnesnaisen" asua. Huomaa valkoinen tuulipukukankaasta tehty sivukaitale, jota voi soittaa.


Tämä päivä oli todella työntäyteinen; varhaisesta aamusta tänne myöhäisiltaan saakka. Mutta tämä harjoitusperiodin aika on myös monessa mielessä antoisaa aikaa. Huomenna Olli-Pekka Tuomisalo raahaa bassosaksofoninsa harjoituksiin, jolloin musiikista hahmottuu taas uusi kuva.

Kommentit

Suositut tekstit