Oikolukua, nuottikansioita ja pukuja


Eilen tiistaina 7.6. oli ns. rutistuspäivä. Oikoluin ja tein uuden teokseni viimeisiä korjauksia aamuvarhaisesta iltapäivään. Heräsin ensimmäisen kerran jo kello 3.30 hirveään stressiin. Oikoluku ja kaikki muut kesken olevat työt alkoivat pyöriä mielessä. Unenpäästä sain sitten kiinni juuri sopivasti ennen herätystä...

Metrossa ja bussissa matkalla töihin mietin uutta työhuonetta ja sitä, että työmatka lyhenee yhteensä yli tunnin päivässä. Jatko-opintojen alkuvaiheessa pitkä työmatka ei haitannut, sillä opintoihin liittyen oli paljon luettavaa ja sen saattoi tehdä työmatkalla. Tämän vuoden aikana pitkä työmatka on alkanut nyppiä.

Työhuoneeni on kuumunut helteiden ansiosta. Minä myös kuumenin eilen päivän mittaan useampaan otteeseen, tosin eri syistä. Välillä nuotinnusohjelma tökki, välillä mokailin itse korkeimman omakätisesti ja välillä korjauksia tuntui tulevan eteen loputtomasti. Oikoluku eteni niin hitaasti, että pelkäsin nuottien lähettämisen laulajille lykkääntyvän taas päivällä. Olin kuitenkin siivonnut partituurin loppuosaa jo aiemmin, ja tämä auttoi minua saamaan työn ajoissa valmiiksi.

Istuin lyhyttä ruokatuntia ja kahvihetkeä lukuunottamatta zombiena koko päivän koneen ääressä. Kun oikoluku valmistui, yhdistin sävellyksen eri osat yhdeksi PDF:ksi ja tarkistin koko veisun vielä kertaalleen. PDF:t lähetin sähköpostilla Helsingin kamarikuoron tuottajalle ja kapulle. Kun tämän jälkeen nousin tuolistani, oli kroppani aivan hervoton. Mihinkään ei onneksi sattunut. Helpotti ja väsytti.

Kun illalla tulin kotiin, nukahdin sohvalle, jossa pötköteltyäni sain virtaa puuhailla legoilla poikani kanssa.

Kotimme näyttää pikkuhiljaa enemmän ja enemmän puvustamolta. Johanna ompelee kovaa kyytiä asuja esiintyjille. Tuntuu mukavalta tehdä pitkästä aikaa töitä samassa projektissa.


Johannan työpöytänäkymiä


Viime yön nukuin hyvin, pitkästä aikaa. Tänään oli töissä eräänlainen askartelupäivä. Kokosin laulajille harjoitusmateriaalia ja tein kaikkia rästiin jääneitä paperitöitä.

Uuden teoksen nuotti on vaaka-A3 -mallia. Tässä on se hyvä puoli, että yhdelle aukeamalle mahtuu enemmän musiikkia, joka tarkoittaa vähemmän sivunkääntöjä. Vasta aamulla tuli mieleeni, ettei sellainen 50-sivuinen nivaska pysy ojennuksessa nuottitelineellä, vaan jää molemmilta puolilta lerpattamaan yli. Siinä jää puolet nuoteista näkemättä. Se on paha.

Lähdin keskustaan selvittämään asiaa. Onneksi kustantajalta löytyi oikean vahvuista kansipahvia ja niin sain iltapäivällä nuotit kuntoon. Nyt ei nuotit lerpata. Johanna tuli mukaani keskustaan ja hankimme samalla videokameran Oopperaa arjessa -projektin taltioimista varten. Tuntui hyvältä ajatella pitkästä aikaa muuta kuin nuotinpäitä.

Lupasin jättää akatemialle laulajien nuotit. Unohdin, että nyt on kesäaikataulu ja vahtimestarit lähtevät narraamaan kaloja Töölönlahdelle jo kolmen aikoihin iltapäivällä. Ei kun huomenaamuna yrittämään uudelleen...

Kommentit

Suositut tekstit