Jouten

Aluksi:

Mukavista, miellyttävistä, herkistä, pyhistä ja kauniista asioista kirjoittaminen on vaikeaa. Siihen lienee monia syitä. Ensinnäkin, jos ei ole harjaantunut sanankäyttäjä - kuten minun tapauksessani - sortuu helposti olemaan imelä, tekopirteä tai tekopyhä. Toisaalta, jos yrittää olla sarkastinen, nokkela, erityisen katu-uskottava tai kyyninen kirjoittaessaan alussa mainituista asioista, ei lopputulos silloinkaan tyydytä.

Kadehdin hyviä runoilijoita, kirjailijoita, toimittajia, bloginpitäjiä ja muita tarinaniskijöitä, jotka muutamalla onnistuneella kirjallisella siveltimenvedolla osuvat asiansa ytimeen. Itselleni on annettu ainoastaan rasittavan hölöttäjän kyvyt, joilla osaan parhaimmillaan vaivaannuttamaan lukijan - ja muulloin puuduttamaan.

Tämä siis johdannoksi seuraaviin riveihin.

* * *

Vapaaseen kesäsunnuntaihin herääminen on mukavaa. Jatkoin illalla keskenjääneen kirjan lukemista sängyssä, kunnes 4-vuotias Johannes hipsi lastenhuoneesta kainaloon ja supatti: "Joko lastenohjelmat on alkanu? Isä, lähetään tekemään aamupalaa!"

Kiireettömyys, tummapaahtoinen kahvi ja Helsingin Sanomat

Siinä ovat onnistuneen sunnuntaiaamun reseptin perusainekset, joista lähes autistiseen tapaan haluan pitää kiinni. Tänä aurinkoisena kesäaamuna tätä kaikkea täydentävät aamupala luhdissa, merituuli, lahdelta hiljalleen merelle lähtevät veneet ja pääskyjen lentonäytökset.

Sunnuntaiaamun venyttäminen mahdollisimman pitkäksi on eräs suosikkiharrastuksistani. Joutilaisuudessa on minulle jotakin pyhää, vaikka se ei ole kovin hyvässä huudossa yhteiskunnassamme. Joutenolo yhdistetään helposti laiskuuteen ja saamattomuuteen.


Jaana-Mirjam Mustavuori kirjoittaa joutilaisuudesta seuraavasti kirjassaan Olemisen talossa:

"Joutilaisuus elämäntapana on siirtymistä omistamisesta olemiseen, elämiseen. Se on kellumista elämän meressä, kuuntelua, vastaanottamista."
Tarpeellinen määrä joutilaisuutta elämässä on tärkeää. Joutilaisuus on valitettavasti se ensimmäinen asia, josta tingitään, kun on kiire. Kiire muuttuu helposti krooniseksi olotilaksi, jolloin joutilaisuus ei enää onnistu, vaikka haluaisikin.

Kiire näkyy ihmisestä. Täytyy kävellä nopeasti. Täytyy ehtiä seuraavaan ratikkaan. Täytyy ehtiä käydä siellä ja täällä, täytyy ehtiä päivittää facebook, blogi, netlog ja twitter.

Lapsuudessani tällaisista ihmisistä sanottiin kotikylälläni:

"Onko sillä kusiaisia housussaan?"

Eräs toinenkin sanonta oli, mutta sitä en viitsi tähän julkisesti kirjoittaa. Jos haluat sen tietää, niin kysy sähköpostitse: pasi.lyytikainen[at]gmail.com

Kommentit

  1. Jos nerkoolaisista sananlaskuista on tässäkin tapauksessa kyse, niin tulee mieleen, että "on sillä tuas tul(i)j persiin alla...?" (Reilun kymmenen, siis kolmentoista vuoden ajan Pasia kuunneltuani olen tehnyt päätelmän, jonka mukaan nerkoolaisissa sananlaskuissa on jostain syystä aina takapuolta tarkoittava sana p...e.) Kiireisellä voi olla myös "raketti p...iissä". Ehkä Säveltäjällä on vielä varastossa joku mehevämpi ilmaus. Kysykää häneltä itseltään :)

    VastaaPoista
  2. Joo, päättelit Johanna ihan oikein. Tuo "tuli persiin alla" kuuluu myös näihin kiireistä tarkoittaviin sanontoihin. Mutta juuri tuota sananlaskua en tällä kertaa tarkoittanut, vaan erästä vielä, tuota, sanotaanko vaikka ilmeikkäämpää sanontaa. Siinäkin on toki tuo p-osasto edustettuna.

    VastaaPoista
  3. Tepä olette lennokkaala päällä heti aamutuimaan. Tuli vaan jostain yksi puolukka mieleen. Ei tarkoita ihan samaa, mutta hermostuneisuutta ja odottavaa innostuneisuutta kuvannee. Se puolukka p..issä. Mulla on ollut aika usein itselläni...terveisiä voan tiältä Jyskälästä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit