Italo Calvino - tarinankerronnan mestari ja vähän muutakin

Tämä blogiteksti pohjautuu päiväkirjamerkintöihini helmikuulta 2011.

Viime vuosina olen lukenut paljon taiteilijoiden kirjoituksia työstään. Syynä tähän lienee ollut omien tohtoriopintojen mukanaan tuomat kysymykset taiteen ja tutkimuksen yhdistämisestä.

Kirjailija Italo Calvinon (1923-1985) Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle on minusta eräs parhaimpia oman taiteilijan työn ja ajattelun kuvauksia.


Kuva: Italo Calvinon kirjoja hyllyssäni

Calvinon teoksia suositteli minulle ensimmäisenä jyväskyläläinen säveltäjä Kai Nieminen. Hän ylisti minulle vuolaasti Calvinon muistioita.

Calvinon kirjoista huokuu omintakeinen maailma. Usein tarinat ovat mielikuvitusrikkaita satuja, joiden huikea metaforaverkosto ja syvälle alitajuntaan iskevät kuvaukset hätkähdyttävät. Oma suosikkiromaanini on Calvinon tuotannosta on Paroni puussa. Tarina kertoo aatelismiehestä, joka nuorukaisena kyllästyttään alituisiin riitoihin ja isäänsä kiipeää puuhun, eikä tule alas - koskaan. Kuvitteellisena kertojana on tarinan päähenkilön veli. Kirjallisuuden historian erikoisin isänmurha kuvataan Pentti Saarikosken suomennoksessa näin (Tammi, 1960):

Isä nojasi ulos ikkunalaudalta. - Kun olet väsynyt olemaan siellä, tulet kyllä toisiin ajatuksiin! - hän huusi.
- Minä en tule koskaan toisiin ajatuksiin! - sanoi veljeni oksalta.
- Kyllä minä sinulle näytän kun tulet alas sieltä!
- Ja minä en tule alas milloinkaan! - Ja hän piti sanansa.

Calvinon romaaneissa olisi muuten eräs täydellisesti oopperaksi sopiva kertomus. Se on Halkaistu varakreivi. Kertomus on tarina miehestä, joka halkeaa tykinkuulan osumasta kahtia taistelukentällä. Molemmat puolikkaat jäävät henkiin. Toiseen puolikkaista kertyy miehen kaikki hyvät ominaisuudet ja toiseen hänen ilkeä puolensa. Ilkeää puolikasta pelätään ja inhotaan, mutta aikaa myöten hyvä, täydellinen ja aina oikeassa oleva puolikas ärsyttää ihmisiä tätäkin enemmän. Teos huipentuu puolikkaiden omituiseen kaksintaisteluun, jonka seurauksena varakreivistä tulee kokonainen, täydellinen varakreivi - ei ihan paha, mutta ei ihan hyväkään.

Romaani Näkymättömät kaupungit on puolestaan kertomus Marco Polon ja Kublai-kaanin keskusteluista. Marco Polo kertoo uskomattomia tarinoita eriskummallisista kaupungeista. Tässä romaanissa - niin kuin monissa muissakin Calvinon lyhyistä teksteistä muodostuvissa kirjoissa näkyy lähentyminen proosarunoa kohti. Calvino toteaa asiasta itse myös muistioissaan (suom. Elina Suolahti, Loki-kirjat, 1996):

"Olen vakuuttunut ettei proosan kirjoittamisen tarvitse poiketa runoudesta; kummassakin tapauksessa etsitään välttämätöntä, ainutlaatuista, monikerroksista, tiivistä, ikimuistoista ilmaisua."

Calvinon runollisuus huokuu hienosti myös suomennosten läpi. Mutta Palomar -nimistä romaania innostuin pari vuotta sitten kesälomalla lukemaan muutamien lukujen verran alkukielellä. Löysin romaanin italiaksi parin euron pokkariversiona Rooman lentokentältä. Apunani lukemisessa oli italian kielen sanakirja ja kirjastosta lainaamani romaanin yllättävän sanatarkka suomennos. Italiaa en ole koskaan opiskellut, enkä ole kielissä yhtään hyvä. Oikeastaan paremminkin huono. Mutta italiankielistä versiota lukiessani tajusin kuinka tärkeä osa Calvinon ymmärtämistä olisi osata lukea romaanit alkukielellä. Kielen rytmi, sanojen kauneus ja niiden monet merkitykset lisäisivät Calvinon tarinoiden tehoa - juuri sitä runollista puolta - huomattavasti.

Calvino-intoilussani annoin vuonna 2008 pienelle jousikvartetolleni nimeksi Palomarin erään luvun nimen: La spada del sole - Auringonmiekka. Suomalaisista säveltäjistä Calvinosta kiinnostuneita on Kai Niemisen ja minun lisäkseni muun muassa Olli Virtaperko.

Mutta takaisin asiaan. Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle on Calvinon kirjallinen testamentti. Hän valmisteli näitä tekstejään luennoiksi Harvardin yliopistoon, jonne hänet oli kutsuttu legendaariseen Norton Lectures -sarjaan. Tässä luentosarjassa on luennoinut muun muassa säveltäjä Igor Stravinski.

Calvino ehti kuolla ennen Harvardin matkaa. Hän sai valmiiksi viisi esseetä kuudesta. Hän halusi niissä välittää tärkeimmät ja läheisimmät kirjalliset arvonsa seuraaville sukupolville. Näitä arvoja ovat: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus. Calvino muistuttaa moneen otteeseen, että nämä arvot pitävät sisällään myös niiden vastakohdat, ja ne ovat myös arvokkaita. Calvino halusi kuitenkin asettua puolustamaan juuri näitä edellä mainittuja kvaliteetteja. Jonkun toisen kirjailijan lista voisi olla esimerkiksi seuraava: painokkuus, hitaus, epämääräisyys, näkymättömyys ja ykseys.

Keveydellä Calvino ei tarkoita heppoisuutta tai populaaria, vaan hän viittaa enemmänkin keveyteen tekstin rakenteessa ja tekstin kohteissa.

Nopeudella Calvino viittaa kerronnan tehokkuutteen. Hän oli kiinnostunut vanhoista kansansaduista ja myyteistä, joiden kerronta on hyvin ekonomista. Juoni kerrotaan vain olennaiseen keskittyen.

Tällainen nopeuden taktiikka pätee myös minun suuresti rakastamaani huonojen vitsien kertomiseen, joissa ilmaisun tehokkuus, nopeus ja yllättävyys on tärkeintä, etenkin vitsin avainkohdissa. Vitsien kerronnan Calvino ottaakin esimerkikseen:

"Tiedämme miten piinallista on, kun joku haluaa kertoa vitsin, vaikka ei kykene siihen ja käyttää vääriä tehokeinoja, erehtyy varsinkin tapahtumien liitoskohdissa ja rytmissä."

Täsmällisyys merkitsi Calvinolle ennen kaikkea kolmea asiaa. Ensiksi tarkkaa työsuunnitelmaa, toiseksi kirkkaiden, mieleenpainuvien ja ikimuistoisten näköhavaintojen loihtimista esiin ja kolmanneksi mahdollisimman täsmällistä, mutta silti vivahteikasta ilmaisua.

Näkyvyys merkitsi Calvinolle muun muassa mielikuvituksen muuttamista sanallistettuun muotoon, siten että asioista tulee lukijalle "näkyviä".

Moninaisuudella Calvino tarkoitti esimerkiksi tekstin monimerkityksellisyyttä tai jopa musiikin moniäänisyydestä lainattua kirjallista monikerroksellisuutta. Mutta hän viittasi myös - hieman ristiriitaisesti - epäjärjestelmälliseen moninaisuuteen positiivisena arvona.

Ehkä tärkeimpänä kirjallisena arvona Calvino piti kuitenkin kirjallisuutta, "joka on omaksunut mieltymyksen mielen järjestykseen ja täsmällisyyteen; älyä, joka on sekä runollista että tieteellistä ja filosofista."

Calvinon muistioiden nerokkuus on mielestäni siinä, että hän nostaa taiteilijan kehittymisen kannalta tärkeiksi asioita, mitä usein saatetaan pitää merkityksettöminä. Calvino muun muassa kuvailee muistioissaan, kuinka hän pienenä (1920-luvulla), ennen kuin oppi lukemaan, selaili varhaisia italialaisia sarjakuvia.

Hän kuvitteli sarjoihin tarinat. Tätä Calvino piti tärkeänä kirjailijakehitykselleen. Hän nimitti tätä omien tarinoiden keksimistä sarjakuviin "mielikuvituskouluksi".

Calvino kertoo, kuinka suuri pettymys hänelle oli, kun lukemaan opittuaan hän koki sarjakuvien oikeat tarinat paljon omia tarinoita tylsemmiksi.

Minulle kävi pienenä vähän samalla tavalla Aku Ankkojen kanssa. Vielä pitkään lukemaan opittuani, saatoin ohittaa puhekuplat ja keksiä omia - ja tietysti paljon meheämpiä - tarinoita kuviin. Joskus saatoin juuttua yhteen kuvaan ja mielikuvitella sen pohjalta kokonaisia tarinoita.

Calvino mainitsee myös, että "liian kunnianhimoisista tavoitteista voidaan moittia monilla aloilla, mutta ei kirjallisuudessa". Tämä sopii mielestäni henkisiin pyrintöihin yleisestikin. Toki sana 'kunnianhimo' sisältää annoksen negatiivista virettä. Mutta jos nyt ei saivarrella, vaan ajatellaan kunnianhimoa joonaskokkoslaisittain "intohimoksi kvaliteettiin", niin voinemme olla Calvinon kanssa samaa mieltä.

Tiedosto:Italo Calvino intervistato da Luigi Silori in RAI (1958).jpg
Kuva: Italo Calvino (oik.), haastattelijana Luigi Silori

Hämmästyttävintä on ollut se ajatusten tuttuus, mikä Calvinon teksteistä on huokunut. Monet Calvinon havainnoista ovat olleet sellaisia, joita itsekin on jollakin tapaa tullut tehtyä, mutta joita en ole osannut sanallistaa.

Siinä onkin ehkä Calvinon suurin merkitys minulle; nostaa sanallistettuun tietoisuuteen tärkeitä asioita - ja muistuttaa, että itselle tärkeät asiat saattavat usein olla pieniä ja monille muille täysin merkityksettömiä.

Kommentit

Suositut tekstit