Luonnostelusta

Luonnostelu kuuluu olennaisena osana taiteen tekemiseen. Kuvataitelijoiden luonnosvihkot ovat tunnettuja - ja myös arvossaan. Pariisin Picasso-museosta varastetun Picasson luonnosvihkon arvoksi määriteltiin vuonna 2009 kolme miljoonaa euroa.

On myös selvää, ettei kuvanveistäjä vala ensitöikseen patsastaan pronssiin, vaan varsinaisen teoksen valmistamista edeltää usein pitkä suunnittelu- ja luonnosteluprosessi.


Mutta miten säveltäjä luonnostelee teoksiaan? Esittelen tässä kolme erilaista luonnosta tekeillä olevasta Le Saxophone... -teoksestani. Teos on omassa tuotannossani erikoinen. Siinä hyödynnetään runsaasti hälyjä ja arkiääniä. Tästä huolimatta teoksen luonnosteluvaihe ei juurikaan poikkea ns. "tavallisesta" tuotannostani.


1. Ennen luonnoksia


Ennen luonnostelun aloittamista teoksesta täytyy olla jo jonkinlainen visio tai jonkinlainen alkio. Tämä alkio voi olla vaikkapa joku yksittäinen harmonia tai harmoniaketju, se voi olla myös melodinen idea tai musiikin tekstuuriin, muotoon tai rytmiin liittyvä ajatus. Jos kyseessä on vokaalimusiikki, niin kuin tässä tapauksessa, teksti on eräänlainen ensimmäinen luonnos:

Hector BERLIOZ; Journal des Débats, 21.4.1849:


Le saxophone […] son principal mérite, selon moi, est dans la beauté variée de son accent, tantot grave et calme, tantot passioné, rêveur ou mélancolique, ou vague comme l’écho affaibli d’un écho, comme les plaintes indistincts de la brise dans les bois et, mieux encore, comme les vibrations mystérieuses d’une cloche, longtemps après qu’elle a été frappée. Aucun autre instrument de musique existant, à moi connu, ne possède cette curieuse sonorité, placée sur la limite du silence.


Saksofoni [...] sen merkittävin ansio, minun mielestäni, on sen soinnin moninaisessa kauneudessa - soinnissa, joka on vuoroin matala ja hillitty, vuoroin intohimoinen, unelmoiva tai surumielinen, tai joka aaltoilee kuin toistojensa heikentämä kaiku, kuin metsätuulen utuinen huokailu ja, vielä parempaa, kuin jo aikaa sitten soitetun kirkonkellon salaperäiset värähtelyt. Mikään muu olemassa oleva soitin ei, minun tuntemani mukaan, omaa tätä erikoista, hiljaisuuden rajalle sijoittuvaa sointia.


Tämän Berliozin viehättävän ranskankielisen tekstin löysi Olli-Pekka Tuomisalo. Tilasin ranskankieliseen tekstiin käännöksen Rebekka Angervolta, joka myös luki tekstin CD:lle muutamalla eri nopeudella. Näin ollen teksti ja sen luettu muoto olivat minulle eräänlaisia esiluonnoksia.


2. Varhainen luonnos


Vaimoni löysi papereitteni joukosta varhaisen luonnoksen, jossa olen suunnitellut teoksen kokonaismuotoa. Tästä luonnoksesta jäi jäljelle oikeastaan vain kokoonpano ja ajatus teoksen jaksottumisesta erityyppisiin tilanteisiin. Lisäksi luonnoksesta löytyy kattavasti teoksessa käytettävä äänimateriaali. Vaikka ajatukset teoksen muodosta, kestosta ja osien järjestyksestä vaihtuvat myöhemmin, on tämä luonnosvaihe tärkeä, koska se näyttää säveltäjälle sen mitä kaikkea juuri tässä teoksessa on otettava huomioon.


3. Kohti tarkempia luonnoksia


Alla olevasta kuvasta näkyy luonnostelun seuraava vaihe: käsikirjoitusluonnos. Tässä tapauksessa se tosiaan on kirjoitettu käsin, mutta usein jo tässä vaiheessa saatan siirtyä tietokoneen ääreen luonnostelemaan. Tosin on teoksia, joista olen antanut puhtaaksikirjoittajalle käsin kirjoitetun version. Kynällä luonnostelussa on puolensa. Nuottipaperi ei "kaadu" ja aikaa ei mene sen miettimiseen, että "minkäs komennon takana tämä merkintä taas olikaan". Tästä luonnoksesta jäikin jo aika paljon valmiiseen teokseen.



4. Luonnoksesta partituuriksi


Luonnosvaiheesta siirrytään vähitellen partituurin käsikirjoitukseen. Tässä tapauksessa teen käsikirjoituksen koneella. Käytän Finale 2008 -ohjelmaa, joka mielestäni taipuu parhaiten myös erikoismerkintöihin.Tässä versiossa alkavat merkinnät olla viimeisteltyjä.


5. Oikoluku


Oikoluku on sävellystyön viimeinen vaihe, jossa syynätään läpi mahdolliset virheet partituurista. Tähän työvaiheeseen osallistuu loppuvaiheessa usein myös puhtaaksikirjoittaja, jonka silmät ovatkin kullanarvoinen lisä oikoluvulle. Jokainen virhe vie esittäjiltä aikaa harjoituksissa. Virheitä jää yleensä aina silti partituuriin. Nuottimerkkien määrä voi suurteoksissa lähennellä sataatuhatta, joten ei se ihan ihmekään ole.


6. Lopuksi


Lopuksi voisi todeta, että itseasiassa myös partituuri on luonnos. Se on luonnos siitä miltä musiikin pitäisi kuulostaa.

Kommentit

  1. Voisitko laittaa nuo kuvat siten, että kun niitä klikkaa ne näkyisivät suurempina. Nyt kaikki jää luonnoksiksi...
    Jussi N.

    VastaaPoista
  2. Joo, totta. Yritän sorvata kuvia jossain vaiheessa isommiksi. Kiitos palautteestasi.

    T. Pasi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit